Lukuvuoden saldo

Vuoden lukukokemukset:

Ehdottomasti paras oli Westön Missä Kuljimme kerran. 

Kakkosena (tosin pitkästi Westön perässä) Sofi Oksasen Puhdistus.

Kolmantena Castillon Äidin pikku pyöveli.

Määrä: 19

Dekkaripuolella vastaan ei tullut mitään kovin ihmeellistä, mutta ei myöskään mitenkään huonoja kirjoja. Marklundin Postikorttimurhat ja Holtin Minkä taakseen jättää olivat parhaat.

Vuoden lukutavoite oli Vellum. Tämä tajuntaa arvartavaksi tituleerattu teos on edelleen kesken. Todennäköisesti pitkään :(

Olen pari kertaa aikaisemmin pitänyt lukupäiväkirjaa. Molemmat jaksot ovat ainakin osittain osuneet sellaiseen jaksoon, kun olen asunut toisella mantereella. Ensimmäinen periodi aikoinaan tutustutti minut amerikkalaisiin "nyky"naiskirjailijoihin ja kehtaakohan tätä tunnustaa Stephen Kingiin. Kimmokkeena lähinnä sikahalpadivari lähelläni. Toinen jakso tutustutti minut chick littiin, koska ainoastaan sitä oli saatavana englanniksi helposti. Ja tuolloin ilmestyi myös Harry Potteria Suomeksi.
Noiden jaksojen aikana luin kahden vuoden aikana yli 40 kirjaa per vuosi. Tämä lukupäiväkirjan pitämisen aikana lukemiseni ei laajentunut mihinkään suuntaan tai uuteen kirjailijaan. Määrä tipahti puoleen aktiivivuosista. Se kyllä selittyy kolmella lapsella :)

Liza Marklund ja James Patterson: Postikorttimurhat

En tiedä, mikä tämän dekkarin kirjoitusprosessi on ollut. Hyvin Liza Marklund tyylistä, mutta suorastaan turboahdettu täyteen toimintaa. Verta ei säästellä. Loppuratkaisun ainekset tavallista paremmat. Jännittävä ja viihdyttävä pläjäys.

Tappajakaksikko etenee halki Euroopan jättäen jälkeensä nuorten pariskuntien runneltuja ruumiita. Uhrit löytyvät hotellihuoneista karmaiseviksi kuvaelmiksi aseteltuina. Ainoa johtolanka on postikortit, joita tappajakaksikko lähettää murhapaikoilta tiedotusvälineille: Berliini, Rooma, Amsterdam – ja Tukholma.

Stortorgetia esittävän postikortin vastaanottajaksi on merkitty iltapäivälehden turhautunut ja ylikoulutettu rikostoimittaja Dessie Larsson, joka äkkiä huomaa olevansa osa kansainvälisen rikossarjan kuumeista selvitysprosessia. Samaan aikaan Tukholmaan saapuu nuhjuinen amerikkalaispoliisi Jacob Kanon, joka seuraa postikorttimurhaajien jälkiä omatoimisesti ja omista syistään. Pian he ovat yhdessä vaarallisen kaksikon jäljillä.

Kajsa Ingermarsson: Matkalaukkumorsian

Kajsa Ingermassonin myöhäisempi teos Keltaisten sitruunoiden ravintola on ollut menestys Ruotsissa. Mellukirpparilla käteeni osui Matkalaukkumorsian. Minulla oli siis odotuksia, koska kyseessä oli tunnettu ja menestynyt kirjailija. Mikä tahansa lentokentän hyllystä satunnaisesti poimittu kevyt chick lit on varmasti parempi kuin tämä. Luin aikanaan loppuun ainoastaan siksi, että olin sairaana eikä ollut parempaa saatavilla. Tämä oli lähinnä tylsä. Ja kyllä ihan samanlaisen juonenkehittelyyn olisin pystynyt itsekin -jopa kuumeessa.

Paulo Coelho: Veronika päättää kuolla

Palaan säännönmukaisesti Coelhon tuotantoon. Odotan edelleen, että se tekisi vaikutuksen. Mitään ei ole tapahtunut. Ei tämänkään osalla. Eihän tässä mitään vikaa ollut, nopeasti luettukin.

Veronika on nuori ja kaunis, hänellä on varma työpaikka ja rakastava perhe. Hän ei ole kuitenkaan onnellinen; hänen elämästään puuttuu jotain. Marraskuun 11. päivän aamuna vuonna 1997 hän päättää kuolla. Veronika ottaa yliannoksen unilääkkeitä - ja herää jonkin ajan kuluttua Viletessä, paikallisessa sairaalassa. Siellä hänelle kerrotaan, että hänen sydämensä on vaurioitunut ja hänellä on vain muutama päivä elinaikaa. Tarina seuraa Veronikaa läpi näiden kiihkeiden päivien. Hän alkaa katsella tarkemmin ympärilleen ja kiinnostuu muista potilaista ja siitä, mitä hulluus oikeastaan on. Veronika ymmärtää, että kaikki elämän hetket ovat seurausta tietoisesta valinnasta elämän ja kuoleman välillä. Veronika päättää kuolla on romaani, joka käsittelee vaikeaa aihetta: kuolemaa. Siitä huolimatta Coelhon onnistuu kirjoittaa siitä lämmöllä, optimismilla ja elämänhalulla.

Claire Castillon: Äidin pikku pyöveli

"Tyttäreni on paras ystäväni; Minä kiljun. Jos äiti ei olisi luonani, kuka sanoisi asiat minulle tuolla tavalla suoraan?; Vaan miten puhua asiasta rikkomatta kotia, meillä on niin hyvä olla täällä yhdessä, ei saa rimpuilla; Sitä paitsi inhoan sitä kun äiti hemmottelee minua, minua alkaa itkettää." Äidin pikku pyöveli -kokoelman yhdeksäntoista novellia kertovat siekailematta niistä kiihkeistä tunteista, joita äidit ja tyttäret toisissaan herättävät. Sillä välinpitämättömiksi he eivät toisiaan jätä. Ohimenevistä päähänpistoista saattaa tulla pakkomielteitä tai painolasteja, odotuksesta tai harhaluuloista syy elää. Kokoelman novelleista tunnistaa nykyihmisen halun olla ikinuori ja välttää vastuuta. Castillonin tarinat näyttävät meille rumuuden ja kuoleman pelkomme ja ihmissuhteita hallitsevan itsekkyyden. Rakkaus ilmenee lukuisin eri tavoin, eikä se aina ole kaunista. Novellit pitävät lukijan pihdeissään loppuun asti, koska jokainen tunnistaa tarinoista niiden pohjalla piilevän totuudensiemenen"

Tätä luin kesällä (ah kuinka ihana kesä olikaan). Lyhyitä novelleja pystyi lukemaan poikien kahlailua vahtiessani. Muutamat tarinat tekivät vaikutuksen. Pidin paljon. Vaikka muutaman tarinan olisin itse jättänyt kirjasta pois, koska pelkällä shokeeraavuus arvolla ei pitäisi noin hyvää kokoelmaa sotkea.

Virpi Hämeen-Anttila: Perijät

Viime aikaiset pokkarini ovat peräisin Mellukirppikseltä :) mikä tietysti rajoittaa valikoimaa. Tämä  ennalta-arvattava kirja oli sujuvasti ja ihan tyylikkäästi kirjoitettu viihderomaani. Suomalainen versio chick litistä.

Kun tv-toimittaja Veera Sipponen palaa lapsuutensa Kiurulaan, hän uskoo löytävänsä ratkaisuja elämänsä solmuihin. Sen sijaan hän huomaa penkovansa rajanaapurinsa talousrikoksia - niiden ytimessä suvun musta lammas Tuomas Stål. Vahva romaani kahden suvun suhteista ja salaisuuksista, jotka ulottuvat sukupolvien taakse.