Hassinen rakentaa Suistolaa kerros kerrokselta. Uusi kerros avaa lukijalle uuden käsityksen tilanteesta. Moni asia osoittautuu varsin erilaiseksi kuin päältä katsoen. "Kerrosrakenne" toimii keskivälillä kirjaa loistavasti, mutta alku ja loppu jäävät vaisuiksi. Alku tuntuu varsin poukkoilevalta ja sekavalta. Aika usein päädyn noudattamaan 30-50 sivun taktiikkaa: jos kirja ei ole 30-50 ensimmäisen sivun aikana herättänyt kiinnostustani, elämäni on liian lyhyt kyseiselle teokselle. Oli lähellä, ettei Suistola joutunut tähän kategoriaan. Olen tyytyväinen, että luin. Ihan sen keskiosan rakenteen ja vetävän kerronnan, johon oli mukavasti ripoteltu lähihistoriaa, takia. Hassinen on pitkään ollut "lukulistalla" ja tämä oli ensimmäinen lukemani teos häneltä. Pitänee vertailun vuoksi lukea joku toinenkin.
On vuosi 1975, Suomi valmistautuu Etykin huippukokoukseen. Parikymppiset Martti ja Jutta kohtaavat diskossa ja ajautuvat suutelemaan pimeään rappuun, tuntematta erityistä vetoa toisiinsa. Samana kesänä Martti tapaa amerikkalaisen reppuselkäturistin Rickyn, joka kuohauttaa häntä niin poliittisesti kuin seksuaalisestikin. Hän ajautuu eroottiseen seikkailuun, jossa rajat katoavat.
Matleena syntyy seuraavana vappuna. Ristiäisissä Martti kannattelee tyttöä sylissään Jutan sukulaisten arvuutellessa, kuka on lapsen isä.
Vuonna 2001, kolme päivää sen jälkeen kun lentokoneet törmäävät WTC:iin, Matleena rakastuu ensisilmäyksellä Aapoon. Kaikki on hyvin, kunnes Aapolla on yhden yön suhde, jota Matleena ei voi periaatteen vuoksi antaa anteeksi. Silloin Martti päättää käyttää keinoa jolla Alma, hänen lapsuutensa tärkein ihminen, teki aikoinaan hänen elämästään moniulotteisen, epäarkisen ja arvokkaan. Luomalla maailmoja pimeässä. Vain kertomalla alusta pitäen kaiken – myös sen kuinka Matleena sai alkunsa – Martti voi auttaa Matleenaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti