Perhesuhteet vaikuttavat alunperinkin hiukan epätavallisilta ja muita sosiaalisia suhteita ei ole. Voisiko näin tapahtua -lapset elävät ilman vanhempiaan eikä kukaan huomaa? Haittaako eristyneisyys lasten kehitystä? Muuttuuko lasten vapaus hulluudeksi?
McEwan kuvaa oudotkin tapahtumat hyvin neutraalisti. Sinänsä mielenkiintoinen tapa kirjoittaa. Tähän kirjaan päädyin, kun kesken oleva McEwanin Sovitus vaikuttaa muuten hyvältä, mutta alku on niin kuvailevaa ja hidastempoista, ettei se sovi tämän hetkiseen keskittymiskykyyni ja mielentilaani. Tässä lukaisin kokonaisen tarinan siinä sivumäärässä, jossa Sovituksen henkilöitä ei ole vielä esitelty :)
Julie, Sue, Tom ja Jack ovat jääneet orvoiksi. Vanhin heistä on kuudentoista, nuorin vasta kuuden. Sisarukset alkavat elää isossa talossa oman tahtonsa ja taitonsa mukaan.
Teini-ikäinen Jack kertoo omaperäisellä, lakonisella tyylillään tästä perhe-elämän vääristyneestä vaihtoehdosta, keskenkasvuisten hämmentävästä vapaudesta, roolileikeistä ja seksuaalisista jännitteistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti