Välipalalukemisena jälleen yksi "aikuisten Viisikko". Tällä kertaa dekkarina juonellisesti keskivertoa köyhempi Leon, mutta monelta osin yhteiskuntaa ja se ilmiöitä (muitakin kuin Italialaista korruptiota) laveammin kuvaava. Juonet sivuavat katolisen kirkon vallankäyttöä ja euroopan laitonta siirtolaisuutta. Kantaa ottavaksi kirjaa ei voi sanoa, mutta ajan ilmiöitä "kevyesti" kuvaaviksi kyllä. Oikeastaan pidän Leonin tyylistä esittää huomioita valtaapitävistä rakenteista ripoteltuna juonen sekaan. Yleensä parhaat palat ovat olleet, kun päähenkilön vaimon tai lasten näkemyksiä on esitelty, tällä kertaa itse komisario miettii maailmanmenoa.
Kelpo viihdettä :)
Mitä salaisuuksia mustalaisleiri kätkee sisäänsä?
Eräänä sateisena aamuna komisario Brunetti ja ispettore Vianello
hälytetään Canal Grandelle, josta he löytävät pienen tytön hukkuneena.
Tapaus mutkistuu heti alkuunsa, sillä kukaan ei ole ilmoittanut lasta kadonneeksi, eikä kukaan ole kaivannut niitä arvokkaita kultakoruja, jotka löytyvät hukkuneen lapsen hallusta.
Brunettin tutkimukset johtavat Venetsian kanaaleista mustalaisleiriin kaupungin ulkopuolelle. Siellä hän kohtaa sekä ennakkoluuloja että syvään juurtunutta rikollisuutta. Ratkaistakseen hukkuneen tytön kohtalon on Brunettin pengottava yhteisön salaisuudet pohjia myöten.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti