Eilenberger kirjoittaa Suomesta ja suomalaisista leppoisan ironisesti -oikeastaan kesysti. Kerronan ote on hyvin sympaattinen. Itse olisin ehkä kaivannut hiukan enemmän kontrastia ellen peräti kärjistystä. Kuvaukset suomalaisuudesta ovat oikeastaan taka-alalla, pääosan täyttää kuvaus Eilenbergerin suomalaisesta rakkaasta. Siihen en voi muuta todeta kuin, että varmasti jokainen nainen ansaitsisi ja haluaisi tulla rakastetuksi ja hyväksytyksi kaikissa epäsovinnaisissa ja oudoissakin piirteissään kuten Eilenbergerin vaimo.
Haluaisin lukea vaimon kirjoittamana "Minun saksalainen mieheni". Tai olla kärpäsen heidän katossaan tai olla hetken ajan Eilenbergerin Pia-vaimo.
Ei tämä mikään kirjallisuuden merkkiteos ole, mutta ihanan symppis.
PS. Hra Kepponen - miksei musta ole kirjoitettu kirjaa?
Koomista suomalaisissa on se, etteivät he ymmärrä miten koomisia he ovat."Viisitoista vuotta sitten berliiniläinen Wolfram Eilenberger seurasi opiskelijarakkauttaan pohjoiseen. Oli tammikuun toinen päivä ja lämpömittari Turun asemalla näytti -37 astetta. Kukaan ei pakottanut hanta naimisiin suomalaisen kanssa, mutta sen hän meni tekemään. "Kun menee naimisiin ulkomaalaisen kanssa, täytyy rakastaa myös maata. Muuten liitto ei onnistu", uskoo Eilenberger. Hykerryttävällä huumorillaan ja itseironiallaan hän havainnoi Suomea, suomalaisia - ja etenkin lähes kaksimetristä suomalaista vaimoaan. Ilman vaimoaan ei mies, ainakaan ulkomaalainen mies "selviäisi metsässä päivääkään", hän toteaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti