Sivut
▼
sunnuntai 24. kesäkuuta 2012
Jan Guillou : Pahuus
Kirja on väkivallan täyttämä. Nuori Erik ottaa tyynesti päivittäin selkäänsä isältään. Hän ajautuu koulussa jengiin ja tappeluihin, joka lopulta johtaa koulusta erottamiseen. Erik pääsee sisäoppilaitokseen, joka on hänen viimeinen toivonsa suorittaa oppikoulu ja päästä tulevaisuudessa lukioon. Hetken aikaa elämä näyttää hyvältä, kunnes Erikille selviää toverikasvatuksen luonne. Simputusta ja väkivaltaa.
Miten vastata väkivaltaan? Nöyristymällä, jotta sitä saisi mahdollisimman vähän osakseen? Vai nousemalla vastarintaan väkivallalla? Vai pakenemalla? Erikin tapauksessa väkivalta kasvaa joka yhteenotossa.
Kirja ei todellakaan ollut kevyttä luettavaa. Täysin käsittämätöntä, että sisäoppilaitoksessa sallitaan väkivalta. Opettajan katsovat toiseen suuntaan, lukittautuvat huoneisiinsa. Yhden tikin ommel on terveydenhoitajalle päivittäistä hommaa. "Portaissa kaatumisessa" katkeaa käsi jos toinenkin. Mistä tuo kaikki pahuus kumpuaa? Onhan tämä fiktiota tai edes rajusti väritettyä faktaa?
Olen typertynyt. En tiedä pidänkö kirjasta ja vai inhoanko sitä. Lukukokemus säilynee muistissa pitkään.
(Tämä on osa 100-kirjaa lukuprojektiani)
Koskettavassa, omaelämäkerrallisessa kirjassaan Jan Guillou kertoo Erik-pojan kasvuvuosista kotona sadistisen isän armoilla ja koulussa jengin varjossa.
Erik erotetaan koulusta kovapintaisen käytöksensä vuoksi, ja hän päätyy sisäoppilaitokseen. Siellä hän joutuu simputuksen kohteeksi ja alkaa etsiä puolustautumiskeinoja. Hänen yrityksensä nousta vanhempien poikien sortoa vastaan johtavat kuitenkin vain väkivallan kierteeseen, jota hän ei ajan mittaan kykene hallitsemaan.
Syntyy avoin sota, ja lopulta Erik on valmis viimeiseen kostoon.
En ole lukenut tätä kirjaa, mutta Pahuus -elokuvan olen nähnyt. Vaikka siitä on jo pitkä aika, muistan hyvin elokuvasta jääneen hyisen tunnelman.
VastaaPoistaKiitos kommentistasi Tuulia.
VastaaPoistaVaatii taitoa tehdä tuosta kirjasta elokuva, ilman että siitä tulee pelkkää väkivaltaa ja että katsoja pystyisi ymmärtämään, miksi väkivallan kierre vaan pahenee. Kirja mielestäni ei ole samalla lailla intensiivinen, koska lukemisessa on helppo pitää taukoja ja itse saatan reagoida kuviin paljon kirjoitettuja sanoja voimakkaammin.