Suhtauduin kirjaan varauksella. En ollut sillä tuulella, että olisin halunnut lukea pienten lasten elämän kurjuudesta. Puhumattakaan uskonnollisesta jyrkkyydestä tai alkoholismista. Ystävän kannustamana (tämä on yksi hänen suosikkikirjoistaan) tartuin kuitenkin kirjaan.
Lapsuus köyhyydessä ja kurjuudessa, sisarusten kuollessa ympäriltä heikkoina kulkutauteihin, on toki ankea aihe oma elämän kerralliselle kirjalle. Siitäkin huolimatta kirja on kirjoitettu lämpimästi, huumorinpilke välillä tuikkien silmäkulmassa ja vauhdikkaasti. Tarina imaisi minut ensi sivuilta mukaansa. Kirjassa oli "poikamaista charmia" ja siinä oli toivoa, että elämä voisi muuttua helpommaksi.
Tämä kirja on osa 100-kirjaa lukuprojektiani.
Seitsemännen portaan enkeli kertoo irlantilaisen perheen elämästä aluksi New Yorkin Brooklynissa ja sitten Limerickissä, Irlannissa, jonne McCourtit muuttivat vuonna 1934 Frankin ollessa neljävuotias. Frank McCourt on sanonut, että pahempaa kuin kurja lapsuus on kurja irlantilainen lapsuus, mutta pahinta on kuitenkin kurja irlantilainen katolinen lapsuus. Tarinankertojana McCourt ei ole katkera. Ankeassa elämässä on myös lämmintä huumoria. Seitsemännen portaan enkeli päättyy siihen kuin Frank 19-vuotiaana muutti Yhdysvaltoihin.
Olen kuullut tästä kirjasta. Tämä olisi kyllä mielenkiintoista lukea.
VastaaPoistaSuosittelen, kirja oli oikeasti hyvä ja kurjuuden kuvauksesta huolimatta varsin lämminhenkinen.
VastaaPoista