Navigaattori ohjaa harhaan ja joukkion auto jää jumiin lumeen. He pelastuvat lumimyrskyltä paikallisen lahkon uudelle asuma-alueelle. Talot ovat tyhjillään kuin kaikki olisivat haihtuneet kuin tuuleen. Joukkion yritys päästä vuorelta pois epäonnistuu ja yksi heistä loukkaantuu kuolettavasti. Kovakuntoisin lähtee hiihtäen hakemaan apua.
Mitä on tapahtunut pikkukylän asukkaille? Onko lahkon johtaja määrännyt heidät kuolemaan? Vaaniiko joku Mauran ja retkeläisten henkeä? Selviääkö kaupunkilaisnainen talvisäässä vuoristossa?
Olipa jännittävä kirja. Hetkellisesti kuin 10 pientä neekeripoikaa, sitten kantaa ottava uskonlahkojen elämäntyyliä ja nuorten tyttöjen hyväksikäyttöä vastaan ja sitten vielä yllättävä loppuratkaisu. Juonen kuljetus ja muutama äkkimutka olivat mielestäni erittäin onnistuneita ja pitivät mielenkiintoa yllä.
Näin jossain kirjablogissa kansikuvan ja sen perusteella tämä valikoitui lainaan kirjastosta. Varmasti luen vielä lisää Gerritseniä. Hän on minulle uusi mieluinen tuttavuus.
viisi toisilleen tuntematonta ihmistä
autioon taloon – ilman pakotietä.
Ai jukra pätkä, mä odotan että saan tämän käsiini! Minulla on nimittäin nyt menossa seuraava Gerritsen, eli Hiljainen tyttö ja tässä viitataan tuohon Jääkylmään. Menin sössimään järjestyksen, en tajunnut Jääkylmän jääneen välistä. Hiljainen tyttö on ainakin tosi hyvä, parempi kuin moni varhainen Gerritsen.
VastaaPoistaMinä siis aloitin keskeltä sarjaa :) Jäi vaan lukemastani blogiarvostelusta nimi ja kansikuva mieleen. Jääkylmä toimi ihan hyvin "erillisenä" teoksena. Täytynee seuraavaksi yrittää saada tuo Hiljainen tyttö lainaan.
VastaaPoista