Naisten tarinat ovat koskettavia, surullisia sekä kiukkua nostattavia, siitä huolimatta, että suurin osa heistä on selviytyjiä. Kiukku kohdistuu useinmiten ympäröivään yhteiskuntaan, jossa miehellä on oikeus nauttia seksuaalisuudestaan myös avioliiton ulkopuolella, mutta vastuunkantaminen jää naiselle. Samoin kuin häpeä. Välillä kiukku kohdistuu kirjan naisiin, miksi he riskeeraavat oman tulevaisuutensa tai antavat käyttää itseään hyväksi.
Kaunis, mutta surullinen kirja.
Upea romaani Augustasta, Alicesta ja Angelicasta on perhetarina. Se kertoo naisista, jotka käyvät henkiinjäämistaistelua eri aikakausina, kukin omalla tavallaan. Tapahtumien keskipisteessä on Augustan talo. Suvun naisille se on muistojen ja satujen paikka, oikea koti. Sieltä saa ahdingossaan turvan Augustan 16-vuotias pojantytär Alice. Kaksi sukupolvea myöhemmin sinne piiloutuu umpikujaan joutunut Angelica, hänkin vasta 16-vuotias, mutta jo kaiken nähnyt ja kokenut.
Perheen yllättävät vaiheet paljastuvat vähän kerrallaan; ne punoutuvat yhteen naisten oman elämäntilanteen kanssa. Entisaikaan oli rankkaa olla nainen, esimerkiksi aviottoman lapsen synnyttäminen oli suuri häpäe. Nykynaisillakin on silti omat ongelmansa - usein ne ovat hätkähdyttävän samanlaiset kuin edellisillä sukupolvilla. Romaani yhdistää taitavasti jännittäviä tapahtumia, jokapäiväistä elämää ja tarinoiden lumoa. Majgull Axelsson ymmärtää arjen runoutta ja osaa tuoda se lukijoiden nautittavaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti