Sivut

sunnuntai 22. kesäkuuta 2014

Tess Gerritsen : Eloonjäänyt

Kirjablogini on ollut aivan rappiolla. Lukuharrastuskin oli jonkin aikaa vastatuulessa. Käteen ei sattunut kirjastosta mitään kovinkaan sykähdyttävää. Luin laiskasti ja lukemani olivat nooh...  ehkä paras kuvaus on tavanomaisia.

Harkitsin blogini sulkemistakin.

Sitten tuli jotain, mikä sai lukuinnostuksen jyrkkään nousukiitoon. Nousukiito oli Lars Keplerin dekkarisarja. Niinpä sitten palasin myös dokumentointiapajalle kirjaamaan lukemiani kirjoja. Eihän Kepleriä voi jättää mainitsematta.

Tämän Gerritsenin luin todennäköisesti jo maaliskuussa. Ihan jännä kirja ja toimiva juoni. Tosin minua edelleenkin häiritsee näissä kirjoissa se ultimatepahuutta jahtaava Mefisto-klubi. Kirjailija ei ole ilmeisesti kehdannut laittaa mukaan mitään sarjamurhaajasuperpahista, mutta mieli olisi tehnyt. Ja siksi kirjoissa pyörii salaperäinen Mefisto-klubi. Minusta nämä toimisivat paremmin perusdekkareina.


Jane Rizzoli ja Maura Isles yrittävät selvittää orpolasten salaisuuden ja pysäyttää murhaajan. Perhe murhataan raa'asti ja vain yksi lapsista jää henkiin. Lasta tuntuu vainoavan kammottava kirous: myös hänet hoiviinsa ottanut perhe murhataan ja lapsi jää toistamiseen orvoksi. Jane Rizzoli ja Maura Isles eivät usko näin kaameaan sattumaan.
Kolme lasta kohtaavat toisensa sisäoppilaitoksessa, jonka tehtävä on auttaa ja suojella nuoria väkivallan uhreja. Traagiset kohtalot yhdistävät orpoja, jotka eivät näytä olevan turvassa edes tarkkaan valvotun koulukodin muurien suojissa.

2 kommenttia:

  1. Keplerin kirjat ovat todella hyviä. Olen lukenut ne kaikki. Olen lukenut myös Gerritsenin kirjat. Olen ehkä jo kypsynyt näihin Gerritsenin kirjoihin ja niistä tehty sarja telkkarissa ei ole hääppöinen.
    Nyt ihastuin Kristina Ohlssonin dekkariin ja aion lukea myös muut hänen dekkarit.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin olen nyt lukenut kaikki neljä Keplerin kirjaa ja ne olivat hyytävän pelottavat. Noin karmivat ja väkivaltaiset tarinat eivät ole suosikkigenreäni vaan enemmän sellainen Donna Leonin leppoisa tyyli jossa puoli kirjaa pohditaan, että onko rikosta edes tapahtunut :)

      Itse tutustuin Gerritseniin Jääkylmä-kirjan kautta ja se oli ehdottomasti paras Gerritsen. Muutama tylsä mahalasku on sattunut väliin, mutta tämä Eloonjäänyt oli ihan näppärä.

      Kristina Ohlsson on minulle täysin tuntematon dekkaristi. Pitää heti laittaa lukulistalle. Jos säät eivät tästä parane, niin loman ainoa pelastus saattaa olla dekkarit. Etenkin kun ei sitä äkkilähtöäkään löytynyt meidän perheelle.

      Poista