Köyhistä oloista peräisin David Martin pääsee töihin kustantamoon ja päätyy kirjoittamaan hyvin myyvää hömppäkirjallisuutta. David uskoo, että hänestä olisi paljon enempäänkin, mutta hän sairastuu ennenkuin pystyy omalla nimellä todistamaan kykynsä. Niinpä hän hyväksyy salaperäisen Corellin tarjouksen kirjoittaa Corellille uusi "raamattu" ja tulla samalla rikkaaksi ja kuolemattomaksi. Kirjan kirjoittaminen vetää David yhä syvemmälle synkeään maailmaan.
En ollut kummemmin viehättynyt aiemmin lukemastani Enkelipelin sisarkirjasta Tuulen varjosta. Siinä juonen kuljetus oli parempaa, mutta olin pettynyt loppuratkaisuun. Sitä lukiessani mietinkin usein, että näin surrealistista juonta on vaikea lopettaa hyvin. Osan Enkelipelin lukuajasta mietin jo etukäteen, että onko sen loppuratkaisu vielä surkeampi, koska juonen kuljetus oli heikompi ja osa tapahtumista vielä oudompia ja valitettavasti juonen osalta aivan irrallisia. Onneksi Enkelipelissä oli sentään loppuratkaisu onnistuneempi. Juonen tyhjien kiekuroiden ohella se kärsi myös ajoittaisesta pahasta tyhjäkäynnistä.
Kirja olisi saattanut jäädä keskenkin, mutta se oli mukanani reissussa ainoana kirjana. Moni hehkuttaa Carlos Ruiz Zafónia, mutta minuun hän ei ole vielä tehnyt vaikutusta.
Sinettilakan vaakunassa on enkeli siivet levällään, ja kuoressa David Martínin nimi. Salaperäinen pariisilaiskustantaja Andreas Corelli lupaa tehdä nuoresta kirjailijasta rikkaan ja kuolemattoman. Onnettomat olosuhteet ja epätoivoinen rakkaus saavat Davidin hyväksymään Corellin tarjouksen.Hinta on kovin mahdollinen. David johdatetaan Unohdettujen kirjojen hautausmaalle, joka kuiskii hänelle salaisuuksiaan. Myös lukija on vietelty.Lumoava kirjallinen mysteeri, ylistyslaulu Barcelonalle, rakkaustarina ja kauhukertomus - tätä kaikkea on Enkelipeli, Tuulen varjo -romaanin paha sisarpuoli.
Minulla on Tuulen varjo kesken, aloitin joskus kesän alussa. Aluksi nautin, mutta en ole saanut loppuun. Pelkään, että tarina lässähtää. Aluksi olin tosi ihastunut.
VastaaPoistaMinäkin olin aika ihastunut Tuulen varjoon tuossa ensimmäisen kolmanneksen kohdalla, mutta sitten kun tarinaan tuli aina vaan surrealistisemman oloisia käänteitä, joita yritettiin nivoa reaalimaailmaan alkoi juoni minusta lässähtää ja kirja muuttua tylsemmäksi. SIlloin aloin jo epäilemään, että en tule pitämään lopusta. Ja niinhan siinä osaltani kävi. Paljon kehutut Barcelonan kuvaukset eivät myöskään tehneet vaikutusta minuun.
Poista