Jussi Valtonen : Siipien kantamat

Siipien kantamien päähenkilö Juhani on keski-ikäinen äidinkielen opettaja. "Huono olemaan onnellinen", kuten hän itse toteaa. Juhani tarkkailee elämää ulkopuolisena, kuinka nuoremmilla tuttavilla on parisuhteen ja ensimmäinen työpaikan saaminen edessä, perheenperustaminen. Juhanillakin oli vaimo, vaikka hän ei mikään suuri rakkaus ollutkaan. Heillä oli yhteinen elämä, joka päättyi tragediaan. Vaimo halusi aloittaa alusta, puhtaalta pöydältä.

Juhanin elämään astuu Marianne, lukiolainen ja Juhanin oppilas. Marianne rakastaa kirjallisuutta ja kirjoittamista. On samaan aikaan kypsä ja tyypillinen teinityttö. Hetken päästä pelissä on myös tunteita. Juhani ei voi noin vain antautua suhteeseen lapsen kanssa. Mutta ehkä se on Marianne, joka saa Juhanin jälleen kirjoittamaan. Ja Juhani saa Mariannesta voimaa elämänsä raskaimpaan vaiheeseen.

Minusta kirja on pohjattoman surullinen, mutta kaunis samaan aikaan. Onko jokaisen elämällä merkitys? Onko se saavutuksissa, lapsissa vai vain ohikiitävissä hetkissä? Ketä saa rakastaa ja millä ehdoilla?

Valtonen kirjoittaa hyvin. Yleensä minua suorastaan häiritsee, jos kirjoissa on liikaa kuvailevuutta, mutta Valtosen kirjoittamana se on jotenkin niin tarkkaa ja kaunistelematonta. Kirja on myös juonellisesti kiinnostava. Pidin kirjasta, on pakko tunnustaa, että se liikutti minut kyyneliin sai melankoliselle tuulelle.

Seuraavaksi tarvitsisin siis viihdettä, vaikka chick littiä. I need to be entertained!