Alan Drew : Vesipuutarhat

Vesipuutarhassa seurataan maanjäristyksen jälkeisiä tapahtumia Istanbulin liepeillä kahden perheen osalta. Toinen on kristitty, varakas, amerikkalainen perhe. Toinen köyhä, etnisen taustansa vuoksi hiukan halveksittu kurdiperhe. Amerikkalaisilla on rahan lisäksi myös aivan erilailla liikkumavaraa: heidän ei tarvitse tulla väheksytyksi taustansa takia, heidän ei tarvitse paeta kotiseudultaa vainoa, heitä ei surmata sen vuoksi, että ovat puhuneet väärän ihmisen kanssa. Kaiken tämän kokeneena kurdiperheen pää Sinan tuntee vihansekaista katkeruutta amerikkalaisia kohtaan. Onhan amerikkalaisten aseet ja rahat  osasyynä kurdien ahdikoon. Amerikkalainen perhe tekee maanjäristyksen aikana uhrauksen Sinanin perheen hyväksi, jota Sinan ei voi väheksyä ja se jättää hänet kiitollisuuden velkaan.

Näissä olosuhteissa kahden perheen nuoret rakastuvat toisiinsa. Romanssin poikanen kurditytön ja amerikkaispojan välillä ajaa kulttuurit rajuun törmäykseen. Sinanin tytär ei voi tapailla amerikkalaista poikaa häpäisemättä sukuaan. Mitä Sinanilla on enää jäljellä? Hyvä nimensä ja perheensä. Voiko hyvän nimen uhrata sen vuoksi, että rakastaa lastaan ehdoitta?

Kirjassa on paljon hyviä kohtia jopa erittäin hyviä kohtia. Niistä huolimatta kokonaisuus ei tehnyt minuun vaikutusta. Ei kirja huonokaan ollut.  Ehkäpä jos olisin lukenut tämän ennen Khaled Hosseinin kirjoja tämä olisi tuntunut "tuoreemmalta ja ajankohtaisemmalta". Nyt en voinut olla vertailematta näitä kahta kirjailijaa. Pääjuonenkulku on aika ennelta arvattava, mikä latistaa lukukokemusta. Kurdinaisen asema tuskastuttaa pohjoismaiseen tasa-arvoon tottunutta. Siitä lukeminen on epämiellyttävää.  Minua ei itketä naiskohtalot, ne saavat minut suuttumaan, ne saavat minut halveksimaan sitä, että uskonnon nimissä voidaan tuhota elämä. Toisaalta haluan uskoa, että taloudellisten olojen kehittyminen ja koulutukseen lisääntyminen lisää suvaitsevaisuutta ja vähentää fundamentalismia.

Istanbul 1999. Kaksi perhettä, kaksi kulttuuria. Unohtumaton romaani nuoresta rakkaudesta, idän jalännen törmäyksestä, sukupolvien välisestä kuilusta.
 

”Sinun täytyy kieltää poikaasi kulkemasta minun tyttäreni kanssa”, Sinan

sanoi.

”Sinun tyttäresi tekee minun poikani onnelliseksi.” Marcusin anovat silmät muistuttivat Sinania siitä, mitä poika oli menettänyt.

Kohtalokas maanjäristys on sitonut peruuttamattomasti yhteen turkkilaisen Sinanin ja amerikkalaisen Marcusin perheet. Ja saattanut Sinanin kiusalliseen kiitollisuudenvelkaan Marcusille. Mutta onko oikein, että tytär tuhoaa isänsä nimen? Vain siksi että haluaa olla vapaa?

Repivien ristiriitojen vallassa Sinan tekee joukon perheensä elämää dramaattisesti muuttavia päätöksiä.

Vesipuutarhat on polttavan ajankohtainen ja syvästi ymmärtävä kertomus vahvoista ennakkoluuloista ja sukupolvien välisestä kuilusta.

”Mieleen tulee kahden suvun – Montaguet ja Capuletit – vihanpito Romeosta ja Juliasta.” – Helsingin Sanomat