Kirja on ilmeisesti ensimmäinen Sipilältä lukemani. Minähän tykkään ihan hirmuisesti dekkareista. Toki kun niitä lukee paljon, alkaa kyllästyä tavanomaisiin ratkaisuihin ja samalla haluaisin tietää enemmän päähenkilöistä.
Likaisessa kaupungissa juoni kulkee kovaa vauhtia ja pääosin varsin uskottavan oloisesti. Tapahtumia ja henkilöitä on paljon. Tämä oli minulle ehkä suurin heikkous kirjassa. Koska kaikki henkilöt olivat minulle uusia, välillä putosin kärryiltä siitä, että kuka on kukin ja kuka poliisi tutkii mitäkin? Takamäki päähenkilönä on uskottava, mutta väritön. Poliiseja muutenkin kuvaillaan pääosin työn kautta. Suosikki dekkareissani kuvataan myös päähenkilöitä työn ulkopuolella -olisin kaivannut sitä tähänkin kirjaan.
Muuten varsin sujuvaa perusdekkariviihdettä. Sopii vaikka kesälomaan laiturin nokassa nautittavaksi :)
Lämpimänä heinäkuun yönä Helsingissä rikospoliisin murharyhmää tarvitaan palopaikalla, kun rekasta löytyy hiiltynyt ruumis. Lomaa odotteleva rikoskomisario Kari Takamäki toivoo, että kyse olisi onnettomuudesta, mutta toive ei toteudu. Tuntematon mies on murhattu heroiinilla. Tuli on tuhonnut tekniset todisteet, mutta rekka paljastuu virolaiseksi. Kuka on halunnut tappaa virolaisen rekkakuskin ja miksi? Poliisi alkaa epäillä surmatun henkilöllisyyttä, kun rekistereistä löytyy tekaistulta näyttäviä tietoja. Rikosvyyhti vaikuttaa laajenevan Viroon ja Saksaan, ja juttuun kytkeytyy pahamaineisen Pääkalloprikaati-liivijengin jäseniä. Takamäellä on käsissään yhä laajemmaksi paisuva rikosvyyhti, eikä Keskusrikospoliisi jostakin syystä ole lainkaan yhteistyöhaluinen.
En ole Sipilää lukenut, mutta dekkarifanina laitan tämän listaani. Minustakin dekkareissa olisi tärkeää edes pikkuisen upota sinne päähenkilöiden sielunmaisemaan. Mutta tähän täytyy siis ilmeisesti asennoitua vähän toisin...
VastaaPoista