Olin myyty heti ensimmäisestä sivusta. Smilla, grönlantilaisen äidin ja tanskalaisen isän tytär, on jännittävä ja mielenkiintoinen henkilö. Älykäs tutkija ja epäsovinnainen ulkopuolinen. Kuvaukset Grönlannista, lumesta ja jäästä ovat lähes taianomaiset. Huomaan haaveilevani matkasta tuohon tarunomaiseen paikkaan. Seuraavassa hetkessä kirja onkin varsinainen jännäri.
Kirja on siis oikeastaan dekkari, joka etenee erilaisin vihjein Smillan tutkiessa pienen pojan kuolemaa. Juonen kuljettamisen lomassa kirja kertoo Smillan historiasta. Smilla tietää lähes kaiken lumesta, mutta ei osaa sopeutua elämäänsä Tanskassa. Minä rakastan dekkareita ja tämä oli juuri sitä -omintakeisilla mausteilla.
En ihmettele,että olit vaikuttunut: Minulta tämä vei tajun!
VastaaPoistaSen sijaan Høeg oli suuri pettymys Hiljaisessa tytössä, josta maksoin itseni kipeäksi, jota en jaksanut edes lukea loppuun ja jonka annoin ilmaiseksi pois. Hän yritti joksikin muuksi...kai. Lumen taju on täydellinen teos.
Oh, ihana kirja! Niin täynnä talvea ja ahmintaa. Ah, olin itsekin aivan myyty! Ihana oli lukea tekstiäsi ja palauttaa kirja mieleen. Nyt hyllyssä odottaa uusin, mutta en ole vielä uskaltanut siihen tarttua.
VastaaPoistaTämä on ollut minulla lukulistalla jo miljoona vuotta... tai siis no, kauan! Jospa muistaisin sen nyt. Kuulostaa hyvältä. Sellaiselta, joka uppoaa minuun kuin häkä.
VastaaPoistaLeena: Ehdin jo hiukan hekumoida sillä, että Hoegilla olisi muita yhtä hyviä kirjoja. Täytynee varmaan pitää ainakin jonkin aikaa taukoa ennenkuin alan lukemaan seuraavaa. Smilla oli ihana!
VastaaPoistaValkoinen Kirahvi: Jään odottelemaan arviotasi uusimmasta. Oli muuten aika vekkulia lukea lumesta ja talvesta ulkona kun lämpöä oli +29 :)
Roz: Suosittelen kyllä kyseistä kirjaa. Se oli jännä, päähenkilö oli ihana ja kuvauksen lumesta mielenkiintoisia.
Tekstisi palautti mieleen kirjan tunnelman. Luin tuon kirjan melko pian sen jälkeen kun se ilmestyi suomeksi eli sen on täytynyt olla joskus 1990-luvulla. Kirjan tapahtumat ovat kuitenkin yhä elävinä mielessäni. Kirjan voisi joskus lukea uudestaan.
VastaaPoistaAnnika: Itse luen todella harvoin kirjaa enää toiseen kertaan köh, köh lukuunottamatta lapsuuteni lempikirjoja, joihin palaan välillä itsekseni. Mutta voisin itsekin kuvitella lukevani Lumen Tajun toiseen kertaan. Olen harkinnut, että lukisin kolmannen kerran Sinuhen, koska kaksi ensimmäistä lukukertaa ovat olleet 80-luvulla :)
VastaaPoista