Jumalan sana kuvaa pörssiyrityksen toimitusjohtajan Jukka Hopeaniemen elämää, kuvailee sieltä täältä markkinavoimia ja kvartaalitaloutta. Antaa viitteitä siitä, että Hopeaniemellä olisi esikuvansa Wahlroosissa.
Tapahtumat sijoittuvat yhteen vuorokauteen, jolloin Hopeaniemi matkustaa isänsä autonkuljettajan Armaksen kyydissä Lapista Helsinkiin. Matkalla kuunnellaan Hopeaniemen isän idänkaupan ajan "patruunan" sekalaisia muistelmia kaseteilta. Hopeaniemeä jännittää elämänsä ensimmäinen suora tv-haastattelu, johon hän on suostunut hetkellisessä sentimentaalisuuden puuskassaan.
Kirjan kieli miellyttää minua. Välillä se on hyvin lyhyttä ja ytimekästä, välillä laveampaa. Tarina rulla sujuvasti eteenpäin. Miksikään markkinataloutta tai johtajuutta syväluotaavaksi tai selittäväksi en kirjaa voi sanoa. Muutamia osuvia ajan kuvauksia - ei tosin omaperäisiä eikä uusia. Kirjan mielenkiintoisinta antia on kuvaus, kuinka lyhyessä ajassa liike-elämän lainalaisuudet ovat muuttuneet varmasta, tuotteeseen perustuneesta vodkanhuuruisesta idänkaupasta odotusarvoilla pelaaviin globaaleihin pääomamarkkinoihin.
Kirjana kategoriaa ihan kiva.
Miksi ikänsä televisiota vältellyt legendaarinen suoraanpuhuja
investointipankkiiri, toimitusjohtaja Jukka Hopeaniemi on lupautunut
aamutelevisioon suoraan lähetykseen? Ja miten tämä kärsimätön
totuudentorvi sinne pääsee, kun tuhkapilvi on jumittanut hänet
Saariselälle. Miksi Armas, jo Hopeaniemen isää, Kekkosen ajan patruunaa,
kuskannut eläkeläinen, suostuu vielä yhteen keikkaan? Ja millaisen
viestin patruuna on rahiseville c-kaseteille poikansa ja
autonkuljettajansa kuunneltavaksi varannut? Matka Saariselältä Pasilaan
on pitkä ja pimeä, mutta kertoja Kari Hotakaisen kyydissä lukija kulkee
valossa ja ilossa. Hotakainen ottaa tosissaan; siksi lukijalla on
hauskaa.Jumalan sana on yhden päivän romaani kapitalismista, yritys
selittää näkyväistä ja näkymätöntä, yleistä ja hyvin yksityistä.
Hotakaisen uusin on sykkivässä preesensissä kulkeva matkakirja
talousjärjestelmän ytimeen ja muutaman minuutin julkisuuteen, joka
muuttaa kaiken. Vai muuttaako? Ja kenen elämässä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti