Ei yllä ensimmäisen osan tasolle, mutta ihan viihdyttävä pläjäys :)
Yösyöttö-romaanista tuttujen Antti ja Paavo Pasasen pienperheen elämä on uomissaan. Tarhaikään varttunut Paavo on Pokemonien ja pikkuautojen asiantuntija, ja Antti-isä uskaltaa jo luottaa maalaisjärkeen. Niin Antille kuin Paavollekin tärkeä on samassa elämäntilanteessa oleva Enni Terttu-tyttärineen.
Arki menee uusiksi, kun Tertusta yllättäen tulee Pasasen perheen tilapäisjäsen. Antilla ei ole ollut aavistustakaan niistä lukuisista tavoista, joilla tyttölapsen koko olemassaolon tapa eroaa pikkupojan elämästä. Puhumattakaan siitä, kuinka monta vaaleanpunaisen erisävyä maailmassa oikein onkaan.
Minä luin Yösyötön viime vuonna ja ihastuin siihen ihan täysillä! Tarhapäivä lähtee heti mukaani kirjastosta, kun sen sieltä saan. En malta odottaa! Aika ihana muuten tuo kansikuvakin, siinä on kahdet nokian kontiot ja sitten pinkit sydänkumpparit... =)
VastaaPoistaToivottavasti saat pian kirjan kirjastosta. Meilläpäin nuo 7 vrk lainat (ja ajantasainen kirjastojen webbi) ovat tuoneet ulottuvilleni monta kirjaa, jota jonottaisin muuten vieläkin.
VastaaPoistaLuin Tarhapäivän melkein heti sen ilmestyttyä. Yösyöttö oli vielä tuoressa muistissa, sillä olin lukenut sen vain vähän aikaisemmin.
VastaaPoistaYllätyin positiivisesti Tarhapäivästä, sillä en oikein uskonut, että jatko-osa jaksaisi kantaa. Tertun mukaan tulo toi kuitenkin kirjaan uuden ulottuvuuden ja rutinoitunut isä joutui tavallaan aloittamaan kaiken alusta, koska ei tuntenut lainkaan pienten tyttöjen maailmaa.
Tämäkin kirja oli niin hauska, että nauroin välillä ääneen. Täytyy vain ihmetellä mistä kirjailija keksi kaikki ne Tertun vaatteet ja pompulat.
Ainoa, mikä kirjassa oikeastaan ärsytti, oli se miten Antin kehitysvammaisesta veljestä kirjoitettiin. Huumorintajuni ei siinä vaiheessa oikein riittänyt.
Minä luin kirjat ihan peräkkäin. Ehkä olisi kannattanut odottaa hetki, koska nyt osien vertailu oli niin helppoa ja minusta Tarhapäivä jäi niin selvästi kakkoseksi. Ei sillä, että se olisi huono ollut, mutta eka osa oli oivaltavampi.
VastaaPoistaPitäisi varmaan googlettaa, mutta voisin veikata, että Evellä on lapsia ja pikkulapsivuodet ovat jääneet hyvin muistiin :) Meillä on noita naapurin tyttöjä pyörinyt sen verran, että selväksi on käynyt, kuinka tarkkaa on pukeutuminen, hiusten laittaminen, tietyt lelut tietyssä kassissa jne. Oma jengi on aina ihmeissään, että miksi kotoa poistuessa pitää joka kerta pukeutua :)
Tässähän voi joutua harkitsemaan tutustumista Eve Hietamiehen muuhunkin tuotantoon. Oletko lukenut muuta häneltä?
En ole vielä lukenut muuta Eve Hietamieheltä, mutta Puolinainen kiinnostaa. Sen aion jossain vaiheessa lukea.
PoistaAnnika:
VastaaPoistaKiitos Puolinainen vinkistä. Laitan sen muistiin.