Sivut

▼

tiistai 12. kesäkuuta 2012

Eve Hietamies : Yösyöttö

Moni on suositellut Yösyöttöä minulle ja aivan sattumalta muistin kirjan kirjastossa. Itsellänihän ei ole kovin pitkään vauva/taaperoajasta, joten moni asia on tuoreessa muistissa. Vaikka kirja esittää monta asiaa karrikoiden, ne eivät ole vailla todellisuuspohjaa. Lapsen kanssa toki pärjää, vaikka soseet, kehitysvaiheet, vaippaihottuman hoitovinkit, haalareiden teipatut saumat, olisivat hepreaa. Se vaan on niin, että kyseisten asioiden hallinta (ja pakkaus) tekevät arjesta niin paljon sujuvampaa. Naisille se tieto vaan jostain kertyy, yleensä miehille ei. Siten voin vaan kuvitella lähes turvaverkottoman yksinhuoltajaisän paineita.

Itselleni kirjan herkullisimpia kuvauksia oli se, kuinka naiset kuvattiin ensin vain lastensa kautta. Kuinka nainen joutuu laittamaan ison osan muusta minästään hyllylle tai tauolle tullessaan äidiksi. Ja sitten lopulta raotettiin äitienkin kohdalla verhoa, heillä oli ammatti, mielipiteitä, tavoitteitakin. Tuoreen äidin sairastumisen kuvaus jää pintapuoliseksi, siihen olisin toivonut lisää syvyyttä tai sitten pienempää osuutta kirjassa.

Tämä oli niitä kirjoja, jotka on pakko ahmaista kerralla. Pidin.

"Hyvästi seksi, baari-illat ja juttukeikat. Tervetuloa puklurätti, äidinmaidonvastike ja Teletapit. Mutta mistä hitosta tällainen äijä löytää ne kivikautiset äitigeenit?"


Avioliitto. Asuntolaina. Auto. Toimittajana työskentelevän Antti Pasasen elämä on mallillaan ja Pia-vaimo viimeisillään raskaana.
Kunnes Naistenklinikan edessä kaikki muuttuu. Tuhiseva käärö syliinsä tyrkättynä Antti katsoo, kun taksin perävalot häipyvät näkyvistä, taksin takapenkillä Pia ja heidän tulevaisuutensa ydinperheenä.
klo

2 kommenttia:

  1. Annika18. kesäkuuta 2012 klo 8.11

    Luin Yösyötön jokin aika sitten ja pidin kovasti. En olisi varmaankaan kirjaan tarttunut, ellei moni ihminen olisi kehunut sitä yhteen ääneen bookcrossing-miitissä. Täytyy myöntää, että minulla oli ennakkoluulo Eve Hietamiestä kohtaan. Ajattelin, että se on jotain hömppää. En myöskään kuulu kirjan kohderyhmään, ainakaan, jos kohderyhmänä pidetään pienten lasten äitejä.

    Kaikesta huolimatta kirja oli minusta todella hauska. Nauroin välillä ääneen. Minunkin oli pakko ahmia kirja. Oli mukavaa lukea sellaista mistä tuli hyvälle tuulelle, vaikka kirjassa omat synkätkin sävynsä olivat.

    Jäin hieman ihmettelemään sitä, että Pian ja Antin yhteydenpito noin vain katkesi. Tai siis ymmärrän, että se katkesi Pian osalta, mutta olisi luullut, että sairaalasta olisi edes pidetty Anttiin yhteyttä. Sekin ihmetytti, että Antti niin helposti luopui Piasta. Tosin juonen kannaltahan tämä kaikki oli välttämätöntä.

    VastaaPoista
  2. Rva Kepponen18. kesäkuuta 2012 klo 12.27

    Hih, mulla on myös ollut ennakkoluuloja Eve Hietamiestä kohtaan, eikä pelkästään Eveä vaan myös Lailaa ja etenkin Heikkiä. Enkä edes tiedä, että mistä se juontaa juurensa. Olen tyytyväinen, että heitin hetkeksi ennakkoluulot syrjään, mutta muita Hietamiehiä aion toistaiseksi boikotoida.

    VastaaPoista