Kirja kertoo kahden sukupolven tarinaa kolmannelle sukupolvelle. Yritteliäästä Eskosta tulee menestynyt elektroniikkakauppias ja hänen vaimonsa Liisa huolehtii perheen kolmesta lapsesta. Elämä koostuu arkisen työn lisäksi pienistä kohokohdista ja niistä hetkistä, jotka määräävät seuraavien vuosien kulkua. Esko ja Liisa tuntuvat juuri sellaisilta ihmisiltä, että voisin väittää heidän olevan jonkun tuttavani vanhemmat. Jokainen tietää ainakin yhden itseään etsivän Esan, joka ei meinaa saada kiinni perheensä keskiluokkaisesta elämänrytmistä ja -tavasta, mutta ei kuitenkaan myöskään löydä vaihtoehtoa sille. Jokainen tietää yhden Liisan, joka lasten aikuistuttua herää miettimään, että onko hän elänyt vain läheistensä kautta ja onko elämällä enää mitään tarjottavaa vanhenevalle naiselle. Minusta henkilöt ovat tuttuudessaan kiehtovia, kuin tämä kaikki olisi oikeasti tapahtunut. Kuin kirjailija olisi elänyt Vuoren perheen mukana ja kirjoittanut heidän tarinansa. Monesti tuli mieleen Westön Leijat Helsingin yllä. Itkonen on mielestäni tunteellisempi, herkempi ja hahmoilleen armollisempi. Itse kuitenkin pidän enemmän särmästä. Mutta hyvä on Itkonenkin!
Tekniikan voittokulku, amerikkalainen unelma, usko tulevaisuuteen - niistä on tehty elektroniikkakauppias Esko Vuoren maailma. Tie on auki, kun vain itse yrittää, ja laitekehityksen aurinko nousee Japanista. Puoliso Liisa herää etsimään itseään ja elämäänsä uudelleen viisikymppisenä. Mitkä unelmat lopulta olivat hänen omiaan, mitkä Eskon. Vain kaipuu on varmuudella Liisan oma. Perhekuvaa piirtää Esa, vanhin pojista. Siipeensä saanut toimittaja, särkyneiden unelmien sukupolven ääni, jonka oma elämä tuntuu menneen enemmän etsimisessä kuin löytämisessä. Hän yrittää ymmärtää vanhempiaan, yhteiskuntaa, maailmaa, mutta ennen kaikkea tavoittaa tyttärensä Miian, teatteriohjaajan, joka on halunnut lentää vielä kauemmas pois: irti perheestä, suvusta, omasta maastaan. Kun Esa alkaa kelata perheen vaiheita auki, sotkuisilta VHS-nauhoilta löytyy paljon muutakin kuin Lake Placidin olympialaisten kohokohtia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti