Tummanhopeinen meri kertoo syrjäisen Parla-saaren asukkaiden tarinaa. Se kertoo saarelaisten elämästä: heidän iloistaan ja menetyksistään, kyvystään selvitä, kyvyttömyydestä sekä onnistumisesta olla siirtämättä suvun taakkaa seuraavalle sukupolvelle. Tarinat alkavat purkautua, kun syrjäisen saaren rannalta löytyy hukkumiselta ihmepelastunut muistinsa menettänyt mies, jota kukaan ei kaipaa.
Ennen kaikkea kirja kertoo rakkaudesta, siitä luopumisen tuskasta ja kyvystä muutokseen.
Fletcher on erittäin taitava kuvaamaan merta ja luontoa. Hänen sanansa välkkyvät kuin meri ja tuoksuvat suolalta. Tässä kirjassa Fletcher onnistuu yhdistämään myös juonen ja henkilökuvien kehittymisen.
Kirja on uskomattoman koskettava ja kaunis.
Se sai minut liikkutumaan kyyneliin.
Tähän mennessä lukuvuoteni paras kirja.
Kun karun Parla-saaren rantaan huuhtoutuu muistinsa menettänyt mies, saarelaiset ovat ihmeissään. Kaikki tuntevat tarinan Kalamiehestä, joka saattaa ottaa ihmisen hahmon yhden kuunkierron ajaksi tuodakseen toivoa ja tenhoa sitä kipeimmin tarvitseville. Epäluulo ja halu uskoa ihmeisiin vetävät väkeä eri suuntiin, mutta jokaisen mielessä pyörii sama ajatus: voiko tarina sittenkin olla totta vai juoniiko mies jotakin?
Minun täytyy nyt ehdottomasti laittaa Fletcheriä lukulistalleni, en ole lukenut häneltä vielä mitään. Vaikuttaa hienolta tarinalta. :)
VastaaPoistaSuosittelen Fletcheriä lukulistalle. Minusta Tummanhopeinen meri on selvästi hänen parhaansa. Moni muu on varmaan sitä mieltä, että paras on Meriharakat. Minustakin se on hieno kirja, mutta se ei vaan tehnyt lähtemätöntä vaikutusta minuun.
VastaaPoista