Riikka Pulkkinen - Vieras

Pidin kovasti Pulkkisen kahdesta edellisestä teoksesta, niiden soljuvasta kielestä, juonesta ja henkilöistä.  Samanlaista lukunautintoa en kokenut lukiessani Vierasta. En pidä tyylistä, jossa ripotellaan tarinoiden pieniä murusia pitkin matkaa. Etenkään, kun Vieraassa osa juonen kulusta on aika arvattava, vaikka kirjailija jakaakin aluksi murusia kovin kitsaasti.

En myöskään pitänyt sivuista, joissa tekstiä ei kulkenut normaalisti rivittäin, vaan puoli sivua täyttyi lauseen kirjaimilla. Päähenkilöön en osannut samaistua enkä pystynyt ymmärtämään hänen motiivejaan.  Kirja ei vastannut odotuksiani.

Seurakuntapastorina työskentelevä Maria jättää elämänsä ja matkustaa New Yorkiin. Vastuuntunto ja paontarve käyvät hänessä kiihkeää vuoropuhelua. Maria tutustuu naiseen, joka avaa hänelle oven tanssin maailmaan. Askel askeleelta hän uskaltaa pohtia mistä oikeastaan on kotoisin, pohjoisen pikkupitäjästäkö, jonka ahtaan uskonnollinen ilmapiiri oli tehdä hänet näkymättömäksi, vaiko jostain kauempaa.Lopulta Maria myös suostuu kääntämään katseensa sisimpäänsä. Mitä salaisuutta hän on kantanut mukanaan valtameren yli? Mitä pahaa tapahtui pienelle tytölle, joka yritti tehdä kotinsa Suomeen, tytölle jonka muumipäiväkirjaa Maria kantaa mukanaan?Romaanissa on tanssin levoton rytmi ja aamuyöllä palaavien muistojen tiheys. Riikka Pulkkinen käsittelee vierautta, uskontoa ja ruumiillisuutta yhtä aikaa älyllä ja kaikin aistein.

Tess Gerritsen : Voitonmerkki

Jane Rizzoli jahtaa sarjamurhaajaa, joka valitseen uhrikseen tietyn näköisiä naisia ja soveltaa ruumiiseen muinaisia egyptiläisiä säilöntätapoja. Vauhdikkaita ja vaarallisia käänteitä museoympäristössä, joka on sinänsä kutkuttava ja hiukan mystinenkin "murhanäyttämö". Kukapa meistä ei olisi lapsena Indiana Jonesia katsoessaan haaveillut ryhtyvänsä arkeologiksi tai egyptologiksi :) Juonenkiemurat ovat niin monimutkaisia, että uskottavuus alkaa olla kovilla. Ehkäpä siksi kirja ei ole piinaavan jännittävä. Tämä oli juuri sopivaa lomalukemista, sujuvaa perusdekkaria runsain eksotiikkamaustein.

Bostonin museon varastossa lojuneesta egyptiläisestä muumiosta halutaan museon uusi vetonaula, kunnes kuolinsyyntutkija Maura Isles tekee karmean löydön. Muumion sisällä on murhatun naisen ruumis.Kun museoesineiden joukosta paljastuu toisenkin naisen jäänteet, Maura ja etsivä Jane Rizzoli tajuavat, että kyseessä on sarjamurhaaja, joka säilöö uhrinsa pysyviksi muistoesineiksi. Kun nuori arkeologi katoaa, alkaa kilpajuoksu. Ehtiikö murhaaja saada uuden voitonmerkin kokoelmiinsa?

Camilla Läckberg : Majakanvartija

Läckbergia jälleen...

Murhan tutkinta tuntuu polkevan paikallaan pitkään, koska poliisi ei tunnu löytävän mitään motiivia eikä juuri johtolankojakaan Matsin murhaan. Pidetty, tunnollinen ja kunnollinen mies. Mutta kun tarpeeksi kauan penkoo, niin lopulta jokin löydös alkaa avaamaan tapahtumaketjua.

Kotona pienten kaksosten kanssa oleva Erica on erittäin huolestunut: hän pelkää, että Patrik uuvuttaa itsensä työhönpaluussa ja vielä suurempi huoli hänellä on sisarestaan. Sisar menetti auto-onnettomuudessa lapsensa eikä meinaa pystyä elämään surunsa kanssa. Tästä huolimatta Ericankin kietoutuu murhan selvittämiseen.

Dekkarijuonen lisäksi kirja käsittelee naisiin kohdistuvaa väkivaltaa - mielestäni dekkariksi varsin onnistuneesti. Rinnalla kulkee myös tarina surusta selviytymisestä.

Kaikin puolin kelpo dekkari. Pidin.

Sen verran pitää kuitenkin natista, että minua alkoi kyllästyttämään Läckbergin sabluuna, jossa päätarinan rinnalla kuljetetaan aina menneisyyden tarinaa. Jokainen lukemani kirja on toistanut tätä samaa kaavaa. Sopihan se juonellisesti ja teemallisesti tällä kertaa oikein erinomaisesti, mutta en silti pidä siitä, että joka kirja on saman kaavan mukainen...

On valoisa alkukesän ilta. Nainen hyppää autoonsa ja puristaa rattia verisin käsin. Pikkuinen poika takapenkillä hän pakenee ainoaan turvalliseen paikkaan jonka tietää: Gråskärin saarelle Fjällbackan liepeillä.Patrik Hedström on juuri palannut pitkältä sairauslomalta poliisin työhönsä. Hän on yrittänyt levätä ja pitää huolta vaimostaan Erica Falckista ja heidän keskosina syntyneistä kaksosistaan. Patrik ehtii hädin tuskin astua toimiston ovesta, kun hänet heitetään uuden tutkinnan kimppuun. Mats Sverin, lapsuutensa Fjällbackaan vuosien jälkeen palannut Tanumin kunnan talousjohtaja, on löydetty murhattuna asunnostaan. Kenelläkään ei ole ystävällisestä ja pidetystä miehestä pahaa sanaa sanottavana, mutta kun poliisi alkaa kartoittaa hänen elämäänsä, pintaan nousee enemmän salai suuksia kuin kukaan olisi voinut arvata.Vaikuttaa siltä, että Sverin vieraili Gråskärissä ennen kuin kuoli. Kansan suussa saarta kutsutaan Gastholmeniksi, aavesaareksi, ja sitä ovat aina ympäröineet pahaenteiset huhut. Sanotaan, etteivät kuolleet koskaan jätä saarta ja että heillä on eläville jotain kerrottavaa...

Camilla Läckberg : Perillinen

Patrik on jäänyt vanhempainvapaalle, mutta ei malta olla osallistumatta Fjällbackan viimeisimpään murhatapaukseen. Eikä malta Ericakaan. Erica on nimittäin yksi viimeisimmistä murhatun tavanneista henkilöistä. Vain pari päivää aikaisemmin hän kävi kysymyssä uhrilta tietoja äitinsä jäämistöstä löytyneestä natsien kunniamerkistä. Hänestä tuntui tapaamisessa, että uhrin reaktio kunniamerkkiin oli outo. Miksi Erican äidillä on natsien kunniamerkki? Kenen se on ja mistä teosta se on ansaittu? Mitä salaisuuksia menneisyydestä löytyy? Miten Erican äiti liittyy niihin?

Kirja kuljettaa kutkuttavasti kahta juonta rinnakkain. Toisessa on murhatutkimus, jonka uhri määräkin vielä kasvaa ja toisessa kerrotaan Erican äidin nuoruuden tarinaa. Erican äidin tarina sotavuosista Ruotsissa on kirjan mielenkiintoisinta osaa.

Jännittävää ja sujuvaa perusdekkaria. Sellaista, jonka parissa viihtyy vaikka huonommallakin lentokenttäpenkillä :) Todella ärsyttävästi ainakin kolmessa kohtaa kirjaa henkiöiden nimet ovat menneet yhdellä sivulla sekaisin.

(luin jo kirjan huhtikuussa, mutta en ehtinyt bloggaamaan)

Erica käy läpi edesmenneen äitinsä jäämistöä ja löytää vanhan natsien kunniamerkin. Miksi äidillä oli sellainen? Mitalin alkuperän selvittämiseksi hän vierailee seudun sotatuntijan, eläkkeellä olevan historianopettajan luona. Kahden päivän päästä mies on kuollut. Tapettu. Uutinen kylmää Ericaa. Onko hänen käynnillään jotain tekemistä murhan kanssa? Kun Erica vielä saa selville, että äiti tunsi murhatun miehen toisen maailmansodan aikana, hän ei voi olla sekaantumatta rikostutkintaan. Myös isyyslomansa aloittanut Patrik vedetään mukaan tutkimuksiin. Kuka on valmis tappamaan pitääkseen menneet salassa? Camilla Läckberg vie jälleen lukijansa idylliseen mutta synkkien rikosten Fjällbackaan Ruotsin länsirannikolle. Tällä kertaa pintaan nuosevat Erica Falckin oman lapsuudenperheen kipeät ja tarkoin varjellut salaisuudet. Läckberg kutoo taiturimaisesti nykytarinan riipaisevaan kertomukseen nuorten elämästä 1940-luvun Ruotsissa.

Ian McEwan : Polte

Kirjan päähenkilön Nobel-palkitun Michael Beardin elämä on luiskahtanut raiteiltaan. Hän ei viitsi ponnistella älyllisesti vaan hakeutuu hyväpalkkaisiin "suojatöihin", joissa riittää ainoastaan, että patsastelee paikalla Nobelistina. Avioelämä on aivan kuralla. Avieroja on jo useampi ja viimeinen liitto on ratkeamaisillaan, kun vaimo on maksaa Michaelin uskottomuuden samalla mitalla. Beard on todellinen antisankari, joka välittää vain omasta nautinnostaan. Vastenmielinen tyyppi.

Beardin elämän suunta muuttuu onnettomuuden myötä. Hänelle aukeaa vielä kerran mahdollisuus todistaa oma pätevyytensä - tehdä jotain suurta ja rikastua samalla.

Yksi kirjan loistokkaimpia kohtauksia on Beardin pitämä puhe potentiaalisille rahoittajille, jossa McEwan kuvaa fossiilisten polttoaineille vaihtoehtoisen energiantuotannon todellisia motiiveja. Se, joka paaluttaa markkinat ensin tulee rikastumaan tolkuttomasti. Teknologista edistystä ajaa puhdas rahanhimo. Ehkä joskus pilkahtaa hyveellinen ajatus siitä, että maailma olisi ihan kiva pelastaa.

Pidin kirjasta - myös sen luonnontieteellisestä pohdinnasta. Kirjan ajatus, että energiantarve voitaisiin ratkaista fotosynteesin avulla, oli suorastaan riemuisa. Kirja loppuukin kutkuttavasti. Jos olisin lukenut kirjan tietämättä kirjailijaa, en olisi ikinä arvannut sitä McEwanin teokseksi. Yllättävä veto minusta.

Mestarin mustassa satiirissa tiedemies löytää ratkaisun sekä avioelämän sotkuihin että ympäristökatastrofiin

Michael Beard on Nobel-palkittu fyysikko, jonka huippusuoritukset ovat takanapäin. Hän elää menneellä maineellaan ja johtaa puolivillaisesti valtion rahoittamaa uusiutuvan energian tutkimuslaitosta.

Beard on myös pakkomielteinen naissankari, jonka viides avioliitto on hajoamassa. Tällä kertaa asiat eivät kuitenkaan suju tutun kaavan mukaan: vaimolla on suhde, mutta Beard on häneen edelleenkuolettavan rakastunut.

Pelastukseksi koituu odottamaton onnettomuus. Beard saa tilaisuuden vapauttaa kerralla itsensä avioelämän sotkuista, elvyttää paikoilleen juuttuneen uransa ja pelastaa maailman ympäristökatastrofilta.

Tess Gerritsen : Hiljainen tyttö

Löysin Gerritsenin vasta äskettäin ja tämä on toinen häneltä lukemani kirja. Pidin tästäkin. Gerritsenillä on taito kuljettaa juonta ja tehdä siitä sopivasti jännittävän kutkuttava.

Kirja alkaa kuolintapauksella. Hyvin nopeasti selviää, että taitava miekankäyttäjä on saanut voiton mitä ilmeisemmin palkkatappajasta. Liittyykö murha jotenkin samalla paikalla 17 vuotta sitten tapahtuneeseen verilöylyyn? Tapausta pidettiin selvitettynä, mutta joku uskoo syyllisenä pidetyn syyttömyyteen, eikä halua tapahtuman unohtuvan ikinä.

Janesta sekä Maurasta tuntuu heti, että tapahtumilla on yhteys. Mutta miten löytää se? Uhreilla ja heidän
omaisillaan ei tunnu olevan mitään yhteistä. Paitsi tragedia, että kahdelta perheeltä on kadonnut nuori tyttö.

Tarinat nivoutuvat verkkaisesti, mutta mielenkiintoisesti yhteen. Marshall arts osuuksia ja viitteitä olisi voinut karsia, mutta muuten kelpo viihdettä :)

Hämärältä pikkukujalta Bostonin Chinatownissa löytyy ihmisen irtonainen käsi, sitten viereisen talon katolta naisen runneltu pää. Kun ruumis viimein löydetään lähistöltä, siinä on kiinni kaksi harmaata karvaa - eivätkä ne ole peräisin ihmisestä.Nämä ovat etsivä Jane Rizzolin ainoat johtolangat. Niiden avulla hän ja tohtori Maura Isles saavat selville, että naisen väkivaltainen kuolema ei ole sarjassaan ensimmäinen.Seitsemäntoista vuotta aikaisemmin bostonilaiseen ravintolaan tehtiin yllätyshyökkäys, jossa kuoli viisi ihmistä. Yksi silminnäkijä on vielä elossa: arvoituksellinen nainen, taistelulajien mestari. Hän tietää karmaisevan salaisuuden.

Vepe Hänninen : Minä, vakuutusetsivä

Kirjan päähenkilö on Reko, poikamies ja vakuutusetsivä. Entinen työantaja on ulkoistanut Rekon freelanceriksi ja välillä keikkaa on enemmän ja välillä vähemmän. Rekon tehtävänä on saada vakuutushuijari rysän päältä kiinni. 90% invalidi tekee kattoremonttia, vahingossa syttynyt auto on bensalla sisältä valeltu. Yritteliäisyyttä riittää. Tosin riittää vastapuoleltakin. Kullervo-vakuutusyhtiö tekee kaikkensa välttääkseen maksut, jos ei asiakkaiden moraali aina ole puhtoinen, niin vakuutusyhtiön  on monessa kohtaa aivan eri dekadilla rapautunut. Puhumattakaan uusien omistajien bisneksistä, jotka ovat suorastaan laittomia.

Oman mausteensa tarinaan tuo Rekon seikkailut naisten kanssa. Ja naisten lasten kanssa.

Kirja on veijaritarina, huumorillä höystetty. Tarina kulkee hyvin eteenpäin, tosin henkilökuvat jäävät pintapuolisiksi ja ketään tavallista keskiluokkaista ei kavalkaadin mahdu.

Olen todella huono lukemaan huumorikirjoja. En ymmärrä miksi ne eivät toimi minulla. Yleensä ei naurata lainkaan. Melkein myötähävettää se naurujen kalastelu. Ei tämäkään teos muutamaa irtovitsiä lukuunottamatta naurattanut. Mutta ei huono.

”Tässä ammatissa pitää aina yllättää ihmiset alushoususillaan.”

Asiakkaiden vakuutuspetoksia tutkiva Reko Laulumaa laskee kiikarinsa. Miten on mahdollista, että 90 prosentin invalidi kiipeilee talonsa katolla kuin orava? Kun samainen Pentti Ylikoiso putoaa katolta toistamiseen, riita on valmis: pitääkö alaruumiistaan nyt oikeasti halvaantuneelle miehelle maksaa jälleen muhkeat korvaukset?

Kullervo-vakuutusyhtiön kylmän korvauspolitiikan hämmentämä Laulumaa alkaa kallistua asiakkaiden puolelle. Kun suuryhtiön uusien omistajien liikeidea paljastuu valonaraksi, hän aloittaa yhden miehen sodan jättiläistä vastaan.

Minä, vakuutusetsivä on tragikoominen romaani esteiden voittamisesta; niiden joita elämällä on tapana kasata omien lupaustensa eteen.