sunnuntai 28. huhtikuuta 2013

Ian McEwan : Polte

Kirjan päähenkilön Nobel-palkitun Michael Beardin elämä on luiskahtanut raiteiltaan. Hän ei viitsi ponnistella älyllisesti vaan hakeutuu hyväpalkkaisiin "suojatöihin", joissa riittää ainoastaan, että patsastelee paikalla Nobelistina. Avioelämä on aivan kuralla. Avieroja on jo useampi ja viimeinen liitto on ratkeamaisillaan, kun vaimo on maksaa Michaelin uskottomuuden samalla mitalla. Beard on todellinen antisankari, joka välittää vain omasta nautinnostaan. Vastenmielinen tyyppi.

Beardin elämän suunta muuttuu onnettomuuden myötä. Hänelle aukeaa vielä kerran mahdollisuus todistaa oma pätevyytensä - tehdä jotain suurta ja rikastua samalla.

Yksi kirjan loistokkaimpia kohtauksia on Beardin pitämä puhe potentiaalisille rahoittajille, jossa McEwan kuvaa fossiilisten polttoaineille vaihtoehtoisen energiantuotannon todellisia motiiveja. Se, joka paaluttaa markkinat ensin tulee rikastumaan tolkuttomasti. Teknologista edistystä ajaa puhdas rahanhimo. Ehkä joskus pilkahtaa hyveellinen ajatus siitä, että maailma olisi ihan kiva pelastaa.

Pidin kirjasta - myös sen luonnontieteellisestä pohdinnasta. Kirjan ajatus, että energiantarve voitaisiin ratkaista fotosynteesin avulla, oli suorastaan riemuisa. Kirja loppuukin kutkuttavasti. Jos olisin lukenut kirjan tietämättä kirjailijaa, en olisi ikinä arvannut sitä McEwanin teokseksi. Yllättävä veto minusta.



Mestarin mustassa satiirissa tiedemies löytää ratkaisun sekä avioelämän sotkuihin että ympäristökatastrofiin
Michael Beard on Nobel-palkittu fyysikko, jonka huippusuoritukset ovat takanapäin. Hän elää menneellä maineellaan ja johtaa puolivillaisesti valtion rahoittamaa uusiutuvan energian tutkimuslaitosta.
Beard on myös pakkomielteinen naissankari, jonka viides avioliitto on hajoamassa. Tällä kertaa asiat eivät kuitenkaan suju tutun kaavan mukaan: vaimolla on suhde, mutta Beard on häneen edelleenkuolettavan rakastunut.
Pelastukseksi koituu odottamaton onnettomuus. Beard saa tilaisuuden vapauttaa kerralla itsensä avioelämän sotkuista, elvyttää paikoilleen juuttuneen uransa ja pelastaa maailman ympäristökatastrofilta.

torstai 18. huhtikuuta 2013

Tess Gerritsen : Hiljainen tyttö

Löysin Gerritsenin vasta äskettäin ja tämä on toinen häneltä lukemani kirja. Pidin tästäkin. Gerritsenillä on taito kuljettaa juonta ja tehdä siitä sopivasti jännittävän kutkuttava.

Kirja alkaa kuolintapauksella. Hyvin nopeasti selviää, että taitava miekankäyttäjä on saanut voiton mitä ilmeisemmin palkkatappajasta. Liittyykö murha jotenkin samalla paikalla 17 vuotta sitten tapahtuneeseen verilöylyyn? Tapausta pidettiin selvitettynä, mutta joku uskoo syyllisenä pidetyn syyttömyyteen, eikä halua tapahtuman unohtuvan ikinä.

Janesta sekä Maurasta tuntuu heti, että tapahtumilla on yhteys. Mutta miten löytää se? Uhreilla ja heidän
omaisillaan ei tunnu olevan mitään yhteistä. Paitsi tragedia, että kahdelta perheeltä on kadonnut nuori tyttö.

Tarinat nivoutuvat verkkaisesti, mutta mielenkiintoisesti yhteen. Marshall arts osuuksia ja viitteitä olisi voinut karsia, mutta muuten kelpo viihdettä :)


Hämärältä pikkukujalta Bostonin Chinatownissa löytyy ihmisen irtonainen käsi, sitten viereisen talon katolta naisen runneltu pää. Kun ruumis viimein löydetään lähistöltä, siinä on kiinni kaksi harmaata karvaa - eivätkä ne ole peräisin ihmisestä.Nämä ovat etsivä Jane Rizzolin ainoat johtolangat. Niiden avulla hän ja tohtori Maura Isles saavat selville, että naisen väkivaltainen kuolema ei ole sarjassaan ensimmäinen.Seitsemäntoista vuotta aikaisemmin bostonilaiseen ravintolaan tehtiin yllätyshyökkäys, jossa kuoli viisi ihmistä. Yksi silminnäkijä on vielä elossa: arvoituksellinen nainen, taistelulajien mestari. Hän tietää karmaisevan salaisuuden.

maanantai 8. huhtikuuta 2013

Vepe Hänninen : Minä, vakuutusetsivä

Kirjan päähenkilö on Reko, poikamies ja vakuutusetsivä. Entinen työantaja on ulkoistanut Rekon freelanceriksi ja välillä keikkaa on enemmän ja välillä vähemmän. Rekon tehtävänä on saada vakuutushuijari rysän päältä kiinni. 90% invalidi tekee kattoremonttia, vahingossa syttynyt auto on bensalla sisältä valeltu. Yritteliäisyyttä riittää. Tosin riittää vastapuoleltakin. Kullervo-vakuutusyhtiö tekee kaikkensa välttääkseen maksut, jos ei asiakkaiden moraali aina ole puhtoinen, niin vakuutusyhtiön  on monessa kohtaa aivan eri dekadilla rapautunut. Puhumattakaan uusien omistajien bisneksistä, jotka ovat suorastaan laittomia.

Oman mausteensa tarinaan tuo Rekon seikkailut naisten kanssa. Ja naisten lasten kanssa.

Kirja on veijaritarina, huumorillä höystetty. Tarina kulkee hyvin eteenpäin, tosin henkilökuvat jäävät pintapuolisiksi ja ketään tavallista keskiluokkaista ei kavalkaadin mahdu.

Olen todella huono lukemaan huumorikirjoja. En ymmärrä miksi ne eivät toimi minulla. Yleensä ei naurata lainkaan. Melkein myötähävettää se naurujen kalastelu. Ei tämäkään teos muutamaa irtovitsiä lukuunottamatta naurattanut. Mutta ei huono.


”Tässä ammatissa pitää aina yllättää ihmiset alushoususillaan.”
Asiakkaiden vakuutuspetoksia tutkiva Reko Laulumaa laskee kiikarinsa. Miten on mahdollista, että 90 prosentin invalidi kiipeilee talonsa katolla kuin orava? Kun samainen Pentti Ylikoiso putoaa katolta toistamiseen, riita on valmis: pitääkö alaruumiistaan nyt oikeasti halvaantuneelle miehelle maksaa jälleen muhkeat korvaukset?
Kullervo-vakuutusyhtiön kylmän korvauspolitiikan hämmentämä Laulumaa alkaa kallistua asiakkaiden puolelle. Kun suuryhtiön uusien omistajien liikeidea paljastuu valonaraksi, hän aloittaa yhden miehen sodan jättiläistä vastaan.
Minä, vakuutusetsivä on tragikoominen romaani esteiden voittamisesta; niiden joita elämällä on tapana kasata omien lupaustensa eteen.

torstai 4. huhtikuuta 2013

Elif Shafak : Kirottu Istanbul

Kirja kertoo kahden suvun tarinaa. Toinen suku on Turkista Amerikkaan maanpakoon joutuneen armenialaisperheen tarina. Perheyhteisö on tiivis ja armenialaisuutta vaalitaan huolella myös uudessa kotimaassa. Samalla antaumuksella perhe vaalii vihaansa turkkilaisia kohtaan.

Toinen kirjan perhe on melkein tavallinen turkkilainen perhe Istanbulissa. Perheestä poikkeuksellisen tekee se, että miehiä vaivaa sukukirous ja he kaikki kuolevat nuorina.

Perheiden tarinat yhtyvät, kun armenialaisperheen puoliksi amerikkalainen tytär lähtee tutustumaan isäpuolensa perheeseen Istanbulissa. Tämä sysää liikkeelle tapahtumien vyöryn.

Kuvaukset Istanbulista ja etenkin cafe Kunderasta ovat kutkuttavia. Henkilöhistoria on täynnä yllättäviä asioita, jotka kuitenkin pysyvät uskottavuuden rajoissa.Välillä kirjassa muistellaan 1915 (muistankohan vielä vuoden oikein) armenialaisvainoa ja seuraavassa hetkessä chattaillaan netissä.

Kirja on ansainnut kehunsa. Se on on monitasoinen, sekoitus historiaa ja nykyhetkeä maustettuna Istanbulin lumolla.

Minulle kirjan lumoa lisää se, että olen erittäin vaikuttunut Istanbulista. Muistan ensi saapumisen sinne, kun ajoin taksilla kohti hotellia illalla ja näin sinisen moskeijan valaistut tornit, joiden ympärillä lenteli kymmenet mustat linnut. Taksin ikkuna oli auki ja Bosborin lahdelta tuuli sisään. Oli kuin olisi astunut satuun.


Yhdeksäntoistavuotias Asya Kazanci rakastaa Johnny Cashia ja ranskalaisia eksistentialisteja. Nuoren istanbulilaisnaisen kanssa samassa talossa asuvat äiti, tädit, isoäiti ja isoisoäiti, joilla kaikilla on oma taakkansa kannettavanaan. Perheen miehiä vaivaa sukukirous, jonka takia he eivät elä juuri neljääkymmentä ikävuotta vanhemmiksi. Suvun ainoa elossa oleva mies on paennut kirousta Amerikkaan. 

Kun Asyan amerikkalais-armenialainen serkku saapuu vierailulle, nykyisyys ja menneisyys törmäävät voimalla yhteen ja perheen salaisuudet ovat vaarassa paljastua. Kazancin naiset saavat huomata, kuinka vaikeaa on elää menneisyyden kanssa tai toisaalta siitä mitään tietämättä. 

Kirottu Istanbul on Shafakin tunnetuin teos. Se on kiihkeä, kaikkia aisteja hivelevä lukunautinto, joka sekoittaa taitavasti historiaa ja nykypäivää, itää ja länttä, räiskyvää iloa ja syvintä surua. Armenialaisten kohtaloa käsittelevän kirjansa myötä Shafak sai syytteen turkkilaisuuden halventamisesta. Myöhemmin syyte kumottiin.