sunnuntai 29. heinäkuuta 2012

Donna Leon : Myrskyjen meri

Tällä kertaa Brunetti tutkii murhaa kalastajayhteisössä ja monitaitoinen signorina Elettra ryhtyy hänen kätyrikseen ja soluttautuu yhteisöön. Yleensä Brunettin tutkimukset ovat hienovaraisia eivätkä sisällä toimintaa, tällä kertaa vastassa ovat murhamiehet ja luonnonvoimat. Kirjan suolana on Brunettin ja Elettran välien spekulointi. Kelpo dekkariviihdettä kesäpäivään.

Komisario Guido Brunetti altistaa tahtomattaan signorina Elettran luonnonvoimien ja häikäilemättömän murhaajan armoille.
Kahden kalastajan surma Venetsian edustan saarella johdattaa komisario Guido Brunettin Pellestrinan sulkeutuneeseen kalastajayhteisöön.

Monitaitoinen signorina Elettra soluttautuu Pellestrinalle, missä hän on viettänyt lomiaan sukulaisten luona. Pian hän saa huomata, ettei merenelävien kalastus olekaan vain riuskojen miesten reilua hommaa. Äyriäisten ystävän ei aina ole hyvä tietää, mistä ravut ja simpukat pöytään tulevat.

torstai 26. heinäkuuta 2012

Paulo Coelho : Piedrajoen rannalla istuin ja itkin

Mitäs tästä voisin sanoa? En tiedä... Kirjassa on mielenkiintoisia aineksia: kuten jumalan äidillisyys ja se, että rakkaus on suuri(n) todistus uskolle myös rakkaus ihmiseen.

Kirjassa oli mielestäni aineksia keskiverto Coelhoa enemmän, mutta uskonnollinen pohdinta ei ole minulle tärkeää ja se on minusta harvoin edes mielenkiintoista. Kirjan jumaluuden naiseus kuitenkin piti mielenkiintoni yllä loppuun saakka. Käytännön luterilaisessa maassa uskontokin on kovin käytännöllistä ja papeilla on samat oikeudet siviilielämään kuin muillakin kansalaisilla. Viime vuosina Suomessa on pohdittu mm. sukupuolen korjausleikkauksen läpi käyneen papin asemaa, joten teemana miehen ja naisen välisen rakkauden rinnastaminen ja vertaaminen rakkauteen Jumalaa kohtaan tuntuu helpolta ja ongelmattomalta.

Kirjan nuorten rakkaustarina oli mielestäni lähes sivujuonne. Pääosassa oli uskon löytäminen, kokeminen ja toteuttaminen.

Tämäkään ei avartanut tajuntaani. Ehkäpä tyydyn toteamaan arvioksi, että en pitänyt.

Kirja on osa 100-kirjaa lukuprojektiani.

Piedrajoen rannalla istuin ja itkin on lumoava tarina kahdesta rakastavaisesta ja heidän taistelustaan rakkauden ja elämän merkityksen löytämiseksi.
Pilar on itsenäinen mutta levoton nuori nainen, joka on saanut tarpeekseen yksitoikkoisesta yliopistomaailmasta ja etsii suurempaa merkitystä elämälleen. Pilar muuttuu täysin, kun hän kohtaa lapsuudenystävänsä, hengellisen opettajan, joka vie hänet matkalle halki Ranskan Pyreneiden. Rakastavaiset taistelevat ennakkoluulojaan ja pelkojaan vastaan ja löytävät matkallaan sydämen ja sielun salaisuudet – ja lopuksi myös syvän rakkauden toisiinsa.

keskiviikko 18. heinäkuuta 2012

Jyrki Erra : Kaunasin sivut

Erran esikoiskirja sattui käteeni kirjaston 7 päivän Best Seller lainahyllystä. En ehtinyt lukemaan siitä mitään ennakkoon.

Kirjassa suomalainen tutkija Johan matkustaa Vatikaaniin tekemään tutkimusta. Varsinaisen aineiston lisäksi hänen vatikaanin kontaktinsa sujautaa Johanille luettavaksi mystisen käsikirjoituksen. Se imaisee Johanin täysin pauloihinsa.

Tapahtumat lähtevät vyörymään eteenpäin. Yllättäen suurin osa Johanin tapaamista ihmisistä on kätyreitä, jotka haluavat Johanilta tietoja ja materiaalia. Perässä on vatikaani, Kreml, Konstantinopoli ja vaikka kuka. Seuraa jännitystä ja väkivaltaakin. Rooman lisäksi kirjassa seikkaillaan käsikirjoituksen perässä Liettuassa nunnaluostarissa.

Ajoittain juoni kulkee todella hyvin. Välillä kompuroidaan eteenpäin. Massiivisille operaatioille ei tunnu löytyvän järkiperusteita -kirjoitus ei todellakaan tunnu aina kaiken vaivan tai edes kiinnostuksen arvoiselta.

Roomaa kirjassa kuvataan ihanasti. Loppuratkaisu kerii kirjan mukavasti kasaan.

Mielestäni ei kannata lukea mitään juonta koskevaa etukäteen, koska mielestäni se pilaa lukukokemuksen.

Tuntuu, että kirjassa olisi ollut ainesta vielä parempaan, nyt se jäi kategoriaan "ihan kelpoa kamaa".

Aihepiiristä ja juonen kuljetuksesta tulee mieleen Dan Brown. Arvostelut toteavat, että kirja muistuttaa myös Umberto Econ Ruusun nimeä. Siihen en osaa sanoa mitään, koska Ruusun nimen lukemisessa hyydyin täysin puoliväliin.



Nuori suomalainen Johan matkustaa Roomaan tekemään väitöskirjaa
Ruotsi–Suomen kuningattaren Kristiinan kirjaston kokoelmista. Vatikaanin arkistoissa Johanin eteen tuodaan kuin salaa mystinen käsikirjoitus, jonka on laatinut suomen kielellä pappi 1500-luvun
Kumlingessa. Käsikirjoitukseen liittyy jotakin arkaluontoista, mistä
virkailijat vaikenevat visusti.
Johan vedetään vaarojen ja petosten verkkoon, jonka takana ovat
paitsi katolisen kirkon varjelemat salaisuudet myös suurvaltojen väliset jännitteet. Löytääkseen Vatikaanin käsikirjoituksesta puuttuvat
ratkaisevat sivut hänen on lopulta matkustettava Liettuan Kaunasiin,
Pazaislisin luostariin, joka niiden salaisuutta vartioi.
Matka on täynnä odottamattomia vaaroja.

sunnuntai 8. heinäkuuta 2012

Thomas Enger : Valekipu


Kesädekkariksi nappasin kirjastosta Engerin Aavekivun. Luin aikoinaan sarjan ensimmäisen kirjan ja pidin siitä. Aavekipu on perus hyvin työstetty dekkari. Päähenkilö reportteri Juulin henkilökohtaisen tragedian selvittäminen sain mielenkiintoisemman suunnan ja jäin odottamaan, että mitä siitä selviää seuraavassa kirjassa. Tämän dekkarin rikosjuoni oli lähinnä sellainen keskinkertainen +. Ihan mukavaa kesäviihdettä.

Dekkarisarjan toisessa osassa rikosreportteri Juul löytää jälkiä, jotka liittävät tv-lähetyksessä kuolleen gangsterin hänen oman poikansa kuolemaan
Murhasta tuomittu gangsteri Tore Pulli kaatuu kuolleena maahan
tv-haastattelussa juuri ennen oikeuden eteen joutumistaan. Kaikki
arvelevat hänen tehneen itsemurhan. Pulli on vakuutellut syyttömyyttään, vaikka häntä vastaan on vahvoja todisteita.
Rikosreportteri Henning Juul uskoo Tore Pullin syyttömyyteen. Pian kuitenkin löytyy toinen ruumis, joka yhdistetään Pulliin. Selvittääkseen totuuden Juul kaivelee menneisyyttä ja löytää yhteyden, jonka takia oikean syyllisen löytämisestä tulee hänelle itselleen elintärkeää.

torstai 5. heinäkuuta 2012

Pirjo Hassinen : Rouva

Hassinen kirjoittaa eläkeiässä olevasta Meerista. Vaatimattomista oloista toimitusjohtajaksi nousseesta naisesta, jonka aviomies on jättänyt hänet jo avioliiton alkuaikoina. Kirja kulkee nykyhetken ja menneisyyden välillä. Välillä kertoen tapahtumia Meerin nuoruudesta ja näyttäen niidet uudet muodot lähempänä nykyhetkeä.

Kirjan keskiössä on vallan vaikutus ihmissuhteisiin. Tekeekö vaikutusvalta ja varallisuus vaikutuksen myös miehiin? Saako se vanhemman naisen hehkumaan miesten silmissä?

Toisin päin käännettynähän kyseessä on vakiintunut kuvio. Miksi tuntuu epäuskottavalta, että vaikutusvaltainen nainen ei kiinnosta nuorempia miehiä ainkaan pysyvään parisuhteeseen saakka?

Tämä oli helppolukuisin (vrt Suistola, Mansikoita marraskuussa) Hassinen. Samalla kevyin ja vähiten analyyttinen. En tiedä onko se huono juttu, mutta todennäköisesti muistinsopukoissa ei tästä kirjasta kovin pitkään säily jälkeä.

Romaani aikuisista naisista ja nuorista miehistä
Toimitusjohtaja Meeri Ihalainen on jättänyt menestyksekkään kiinteistöbisneksensä nuorempien hoitoon ja vetäytynyt hallitustehtäviin. Hän on joutunut eroamaan miehestään Jannesta jo lähes neljäkymmentä vuotta sitten eikä piittaa tuttavista tai sukulaisista.
Kun Janne menehtyy pahoinpitelyssä saamiinsa vammoihin, sairaalasta soitetaan Meerille. Meeri joutuu yllättäen järjestämään Jannen hautajaiset.
Kuolema saa Meerin palaamaan avioliiton onnellisiin alkuaikoihin,
ensimmäiseen ikiomaan vuokrakämppään. Asunnon omistaja, vanhempi nainen, muuttaa kohtalokkaasti parin elämän. Meeri saa oppitunnin siitä, kuinka paljon valta voi kiihottaa vastakkaista
sukupuolta – myös silloin, kun valta on naisella.
On vanhenevalla Meerillä omatkin salaisuutensa. Onnistuuko Meeri Ihalainen murtamaan sukupuolensa viimeiset kahleet?