maanantai 25. heinäkuuta 2011

Anja Snellman: Lemmikkikaupan tytöt

Snellmanilla on taito luoda hyvää ajankuvaa ja käsitellä niissä vaikeita aiheita. Ja kertoa aina samalla hyvä tarina kiinnostavasti. Kirja on Snellmannin tuotannon kärkikaartia.

Kirjaa lukiessani en voinut välttyä siltä, että seksin arkipäiväistyminen ja se, että seksi tunkeutuu jokaisen median kautta kaikista mahdollisista koloista elämään, alkoi ottamaan päähän ja rankasti. Eikö sitä perkele voi edes bussia odottaa ilman, että täytyy tuijotella jotain bikinibeibeä joka poseeraa huulet törröllään. Onhan se ihan tavallista, että oma vartalo kuvataan ja laitetaan nettiin, jotta muut voivat arvoida seksikkyyttä. Kaikkihan sitä tekevät. Eikä tuo taida enää olla edes teinien juttu. Ja kokemuksia pitää hankkia mahdollisimman paljon ja nuorena -seksistäkin.

Seksikaupan ohella Snellman kuvaa myös tämän päivän vanhemmuutta. Vanhemmilla ei ole aikaa tarpeeksi. Muutos teini-iässä on niin nopeaa ja rajua, ensin leikitään lasten leikkiejä ja parissa kuukaudessa kaikki tuo on jo muinaishistoriaa. Siinä voi olla vaikea pysyä perässä, vaikka vanhemmalla olisikin aikaa.

Äiti hei, joskus kesyt linnut tulevat hulluiksi. Ne lentävät päin ikkunoita, ne repivät naruilta pyykit, ne syöksyvät läpi piikkipensaiden niin että pöllyää. Niiden puuskien jälkeen tulee aivan hiljaista. Lopulta viimeinenkin höyhen leijailee maahan. Kuulee kuinka iso akseli naksahtaa. Ja sitten kaikki jatkuu niin kuin aina ennenkin.

torstai 21. heinäkuuta 2011

Leena Lehtolainen : Henkivartija

Olen suuri Maria Kallio kirjojen ystävä. Niinpä mielelläni tartuin Henkivartijaan. En pitänyt. Keitoksessa oli liikaa kaikkea eikä kuitenkaan mitään. Kansaivälisempi, traagisempi ja oudompi päähenkilö, kirjailijan omaa huumoria alkaen paikannimistä (ei uponnut) ja Harlekiinimaista pehmopornoa. Juonessa oli alku- ja loppuasetelma ja välillä sienimetsähaparointia. Plussaa päivänpolitiikan liittämisestä mukaan.

Suomalainen liikenainen Anita Nuutinen surmataan Moskovassa hämärissä olosuhteissa. Hänen henkivartijansa Hilja Ilveskero on edellisenä päivänä pikaistuksissaan irtisanoutunut Anitan palveluksesta. Poliisi on kiinnostunut Hiljan liikkeistä Moskovassa, sillä työantajan jättäminen suojatta juuri ennen surmaa näyttää varsin epäilyttävältä.

Vastaajaan jätetty uhkausviesti sekä edesmenneen Anitan hätääntynyt avunpyyntö saavat Hiljan pelkäämään oman henkensä puolesta. Suomeen palattuaan Hilja päättää joksikin aikaa vetäytyä maan alle. Mutta poliisille on vastattava jo toimiluvan säilymisen takia.

New Yorkissa henkivartijakoulutuksen saanut Hilja epäilee Anitan surmasta tämän entistä yhteistyökumppania Valentin Paskevichia, yhtä Moskovan kiinteistökuninkaista, jota Anita on vedättänyt taitavasti. Hilja huomaa Paskevichin torpedon seuraavan itseään, mutta kuka arvoituksellinen David Stahl todella on?

Hilja palkataan kansanedustajan turvahenkilöksi, eikä hänellä ole varaa tehdä toista virhettä. Uuden toimeksiannon myötä alkaa rikosvyyhdin kansainvälinen mittakaava paljastua. Tiukan paikan tullen Hilja näyttää että hänessä on enemmän petoa kuin pelkkä sukunimi…

Patricia Cornwell : Silminnäkijä

Olen lukenut pari Cornwellin kirjaa enkä ole erityisemmin pitänyt. Tämä kirja tuntui lähes juonettomalta. Henkilöhahmot kliseisiä. Sekavaa. Kirja on jatko osa Vaarassa-trillerille, joten ehkä se olisi pitänyt lukea ensin. Mutta kyllä minusta dekkarin pitää toimia myös itsenäisenä tarinana. Noh, tulipas lukaistua. Jakaa jumbosijan toistaiseksi Lapiduksen Siisti Koston kanssa.

Ja miksi olen valinnut juuri näitä kirjoja kesälukemiseksi - Suomalaisessa kirjakaupassa on ollut kolme pokkaria kympillä tarjous. Olen muutaman kerran hyödyntänyt sitä ja aina löytyy kaksi mieleistä ja sitten pitää ottaa se kolmas täytteeksi. Tämä oli täytekirja :)

Jonas Gardell : Kummajainen astuu kehiin

Gardellin kirjasta sanottiin, että se on riipaiseva, mutta samaan aikaan hauska. Lukija ei tiedä, että pitäisikö itkeä vai nauraa. Toki näin tilanteiden koomiset puolet, mutta eläytymiseni nuoriin oli sen verran voimakasta, että kirja oli minusta ainoastaan karmiva. Jouduin jopa välillä pitämään taukoa sen lukemisessa.

Oman koulumuistoni ovat pääasiallisesti hyviä: kävin siellä hengailemassa kavereiden kanssa ja syömässä (välillä päähäni tarttui jotain sivistävääkin). Mutta tunnistan kaikki Gardellin kuvaamat ilmiöt ja ymmärrän raakuuden niiden ympärillä. Aikuisesta asiat, joiden ympärillä elämä pyörii ja nuoren arvo määräytyy, ovat niin naurettavia, että melkein itkettää. Enkä voi olla muistamatta sitä puhuttelua, joihin luokkamme joutui, koska muutamat koulukaverit olivat jatkuvan ilkeilyn kohteena. Vaikka murrosikä ei ollut helppoa tytöillekään, niin silti se tuntui olevan keskimääräistä rankempaa usealle pojalle.

Kolmen pojan äitinä kirja nostaa huolen siitä, kuinka onnistun kasvattamaan lapseni, niin että he selviät läpi teinivuosien ehjinä. Kirja oli mielestäni erittäin hyvä. Mutta en aio lukea sitä enää koskaan. Tai ehkä 7-kymppisenä.

Kuvaus teinimaailman julmuudesta ja nuoren matkasta itsekunnioitukseen. Eletään 70- ja 80-luvun vaihdetta. Juha ja Jenny sekä heidän kaverinsa asuvat ankeassa Sävbyholmissa, josta karataan välillä "päiväunille", lahden toiselle puolelle Suomeen asti.

Ajan ilmiöihin kuuluvat mm. ydinvoimakeskustelu, disco ja John Travolta sekä tietenkin punk ja Sex Pistols.

Pirullinen nuoruus välittyy lukijalle takaumina, joita Juha muistelee aikuisiällään. Halu tulla hyväksytyksi ja nähdyksi on palava ja teitä parrasvaloihin monia. Himoitaan kaikkea aikuismaista, kuten tupakkaa, alkoholia ja sisäänpääsyä baareihin - vaikka edes kainalokarvat eivät vielä kasva. Valehdellaan naama ruvella olemattomilla seksikokemuksilla ja halutaan epätoivoisesti olla jotain kavereiden silmissä. Omassa huoneessa lukkojen takana sitten tuijotetaan peiliin ja ihmetellään, kuka minä oikein olen?

Kirsi Piha : Medicien naapurissa

Pihan kirja koostuu muutaman sivun mittaisista luvuista, joista jokainen esittelee näkökulman johonkin "italialaiseen" asiaan. Kirja on kevyt, suloinen ja hauska kesälukeminen. Koska Piha on tarkkaillut Italiaa ja elämää siellä pidempäänkin, olisi hän voinut jättää pahimmat stereotypiat väliin. Pisteet kirjailijalle siitä, että hän ei keskittynyt ihannoimaan omaa taloaan ja elämäänsä Italiassa (vrt Mayes Tosacanan auringon alla) vaan nimenomaan tarkkailee ulkopuolisen näkökulmasta elämänmenoa. Se pitää sanoa, että talo jossain Etelä-Euroopassa on ihana unelma. Ei muuta kuin lotto vetämään taas.

Espresson mittaisia havaintoja Italiasta ja italialaisesta elämänmenosta Italiassa autoilijat ovat hourupäitä, eivätkä junatkaan aina tule ajallaan. Cappuccinon tilaaminen ruoan jälkeen on lähes anteeksiantamaton rikos, ja kaupasta saa ostaa tomaatteja vasta selvitettyään mitä aikoo niistä tehdä. Mutta silti Italiassa on kaiken järjettömyyden keskelläkin niin ihanaa!

Kirsi Piha asuu perheineen osan vuodesta Italiassa Marchen maakunnassa, Medicien naapurina. Tässä valloittavassa matkakirjassaan hän havainnoi Italiaa ja italialaisia ilmiöitä: ruokaa, viiniä, politiikkaa, naisia, perhettä, lakkoja, liikennettä, Napolia ja eteläistä Italiaa, tyyliä, viikunoita, tervehtimistä...
 

Medicien naapurissa on todellinen hyvän mielen kirja kaikille nojatuolimatkailijoille ja niille, jotka haaveilevat omasta pikku talostaan Italiassa.

lauantai 9. heinäkuuta 2011

Laura Honkasalo : Eropaperit

Pidin todella paljon Laura Honkasalon esikoiskirjasta "Sinun lapsesi eivät ole sinun". Niinpä innoissani tartuin Eropaperit-kirjaan. Aluksi kaikki vaikutti hyvältä. Mielenkiintoinen ja tärkeä aihe - kuinka ero vaikuttaa lapsiin ja koko sukuun. Kuva muuttuneista perhesuhteista on karmea. Kirjassa on onnistuneita ajankuvauksia (minäkin haluaisin saarelle lomailemaan) ja tunneväläyksiä. Mutta...

Kirja jää junnaamaan paikoilleen. Pahasti. Paikallaan polkemisen lisäksi osa henkilöhahmoista on aivan absurdeja. Se syö uskottavuutta. Eihän kukaan voi käskeä lastaan kutsumaan äitiään paskikseksi. Eihän? Ylilyönnit ovat mielestäni tarpeettomia jännitteen luomiseen. Reilu tiivistäminen ja ylilyöntien poistaminen olisi mielestäni parantanut kirjaa paljon, nyt se jää nopeasti unohtuvien kastiin.

Julma tarina siitä, miltä avioero tuntui 70-luvun lapsista
Leea makaa masentuneena vanhuspsykiatrian osastolla. Häntä käy katsomassa vain entinen miniä Sinikka. Aikoinaan Leea oli varakkaan perheen nuorekas edustusäiti ja poikansa Joken paras kaveri, josta tuli myös Sinikalle äidin korvike. Myöhemmin Joken avioero rikkoi äidin ja pojan välit, ja Joken uusi puoliso on myrkyttänyt kaikkien suhteet.
Vuosien varrella eron vaikutukset vain voimistuvat lasten elämässä. Sinikan ja Joken tyttären Saran tarinan ympärillä kehiytyvät auki ihmissuhteiden solmut 1960-luvulta nykypäivään.

perjantai 8. heinäkuuta 2011

Elina Tiilikka : Punainen mekko

Elina Tiilikka kirjoittaa nuoren tytön kehityskertomuksen. Tytön, joka päättää elättää itsensä prostituutiolla. Kirja on fiktiivinen, mutta perustuu kirjailija omakohtaisiin kokemuksiin.

Prostituoidun ammatti pikkukaupungissa ei täyty vaaroilla eikä seikkailuilla. Se täyttyy "helpolla" rahalla, vähitellen kasvavalla itseinholla ja kyvyttömyydellä solmia ihmissuhteita.

Lukijan tirkistelyn halu näivettyy nopeasti, koska tapahtumat kuvataan asiallisesti -suorastaan kuivasti. Asiakkaat ovat tavallisia miehiä, palvelu kestää 30 minuuttia, jos sitäkään. Kuvauksena siitä, miten itsensä myyminen vaikuttaa psyykeeseen, tarina on onnistunut. Nopeasti lukaistu aika lailla keskitason teos.

Miksi pitäisi siivota toisten sotkuja, kun paremman palkan saa kauppaamalla ruumistaan? Näin järkeilee Punaisen mekon päähenkilö. Nooralle prostituoidun työn aloittaminen on helppoa. Ei tarvitse muuta kuin maata aloillaan ja kuvitella itsensä toisaalle, ja rahaa virtaa. Mutta Noora eristäytyy ja muuttuu sulkeutuneeksi. Ei ole yhtäkään ihmistä, joka ymmärtäisi. Eikä lopettaminen ole helppoa - ei vaikka iho ja itsetunto revitään riekaleiksi. Vuokra on maksettava. Asiakkaita on tyrkyllä. Raha houkuttaa.

keskiviikko 6. heinäkuuta 2011

Ian McEwan : Sovitus

Minulla oli vaikeuksia päästä Sovituksessa alkuun. Sementtipuutarhan tiukan tekstin jälkeen, McEwan oli siirtynyt kuin toiseen tyylilajiin - Jane Austenlaiseen höystettynä niin rikkaalla ja yksityiskohtaisella kuvauksella, että teksti lähenee tylsää. Ainakin 100 sivua meni haukotellessa, mutta sen jälkeen tarina pääsi käyntiin. Ja McEwanilla oli hyvä tarina kerrottavanaan -tai oikeastaan useampikin. Yksi tarina kertoo rakkaudesta, toinen kuvaa sotaa ja kolmas kertoo kirjoittamisesta ja neljäs erehdyksestä ja sen seurauksista. Lisäksi rakenne oli varsin mielenkiintoinen ja toi loppuun hyvän käänteen. Sisäinen romantikkoni ei syttynyt kirjan rakkaustarinasta, parasta oli mielestäni sotakuvaus.

Arvosteluissa McEwania on hehkutettu varsin ylevin sanakääntein. Tämäkin kirja on mullistanut monen tajuntaa. Meikäläisen tajunta ei taaskaan tainnut kehittynyt mihinkään. Ja kehtaan väittää, että  Westön Missä kuljimme kerran voittaa Sovituksen kirkkaasti. Mutta kyllähän Sovitus minustakin on hyvä kirja! Vaikea sanoa vielä, kumpi oli parempi Jumalat juhlivat öisin vai Sovitus. Mutta nuo kaksi ovat tämän vuoden lukuelämykset (toistaiseksi).

Kesän 1935 kuumimpana päivänä kolmetoistavuotias Briony Tallis näkee isonsiskonsa ja talon siivoojan pojan välillä kohtauksen, joka jää askarruttamaan hänen vilkasta mielikuvitustaan.
Päivän päättyessä kaikkien kolmen elämä on muuttunut peruuttamattomasti. Briony on tehnyt viattoman mutta kohtalokkaan erehdyksen, jonka traagisia seurauksia hän joutuu kantamaan koko loppuelämänsä.