Kirja jää junnaamaan paikoilleen. Pahasti. Paikallaan polkemisen lisäksi osa henkilöhahmoista on aivan absurdeja. Se syö uskottavuutta. Eihän kukaan voi käskeä lastaan kutsumaan äitiään paskikseksi. Eihän? Ylilyönnit ovat mielestäni tarpeettomia jännitteen luomiseen. Reilu tiivistäminen ja ylilyöntien poistaminen olisi mielestäni parantanut kirjaa paljon, nyt se jää nopeasti unohtuvien kastiin.
Leea makaa masentuneena vanhuspsykiatrian osastolla. Häntä käy katsomassa vain entinen miniä Sinikka. Aikoinaan Leea oli varakkaan perheen nuorekas edustusäiti ja poikansa Joken paras kaveri, josta tuli myös Sinikalle äidin korvike. Myöhemmin Joken avioero rikkoi äidin ja pojan välit, ja Joken uusi puoliso on myrkyttänyt kaikkien suhteet.
Vuosien varrella eron vaikutukset vain voimistuvat lasten elämässä. Sinikan ja Joken tyttären Saran tarinan ympärillä kehiytyvät auki ihmissuhteiden solmut 1960-luvulta nykypäivään.
Vuosien varrella eron vaikutukset vain voimistuvat lasten elämässä. Sinikan ja Joken tyttären Saran tarinan ympärillä kehiytyvät auki ihmissuhteiden solmut 1960-luvulta nykypäivään.
Oletko nähnyt Honkasalon haastattelua inhimillisessä tekijässä? Minulle jäi kyllä sellainen mielikuva, että nuo kaksi kirjaa kertovat valitettavasti melko suoraan hänen lapsuudestaan, ainakin hän on itse kokenut sairastuneensa masennukseen vanhempiensa eron aiheuttamien traumojen kanssa ja perhe on todella jakautunut kahtia. Itsekin pystyin samanlaisen taustan takia samaistumaan molempiin kirjoihin, taisi olla 70-luvulla ihan yleistä, ettei lasten tunteita avioeroissa mietitty. Meidän perheessä äitiäni ei kutsuttu millään haukkumanimellä, mutta äitini ja hänen sukulaisensa kutsuivat isäni vaimoa 20 vuotta tipuksi ; P Totta on, että tuo kirja on aika junnaava ja liian täynnä yksityiskohtia, ajattelenkin sitä enemmän kirjailijan omana terapiakirjana...
VastaaPoistaEn ole nähnyt Honkasalon haastattelua, mutta aikoinaan luin jostain, että esikoisteos pohjautui Honkasalon lapsuuteen ja siinähän ero oli yksi pääteemoista. Täytyypäs ihan kaivella, että löytyykö netin uumenista kirjailijan haastatteluja. Jos eropaperit on omaelämänkerrallinen, niin on ollut karmea ero.
VastaaPoistaSinänsä mua harmittaa, että kirja jossa oli niin hyviä aineksia jäi niin vaisuksi.