Minulla oli vaikeuksia päästä Sovituksessa alkuun. Sementtipuutarhan tiukan tekstin jälkeen, McEwan oli siirtynyt kuin toiseen tyylilajiin - Jane Austenlaiseen höystettynä niin rikkaalla ja yksityiskohtaisella kuvauksella, että teksti lähenee tylsää. Ainakin 100 sivua meni haukotellessa, mutta sen jälkeen tarina pääsi käyntiin. Ja McEwanilla oli hyvä tarina kerrottavanaan -tai oikeastaan useampikin. Yksi tarina kertoo rakkaudesta, toinen kuvaa sotaa ja kolmas kertoo kirjoittamisesta ja neljäs erehdyksestä ja sen seurauksista. Lisäksi rakenne oli varsin mielenkiintoinen ja toi loppuun hyvän käänteen. Sisäinen romantikkoni ei syttynyt kirjan rakkaustarinasta, parasta oli mielestäni sotakuvaus.
Arvosteluissa McEwania on hehkutettu varsin ylevin sanakääntein. Tämäkin kirja on mullistanut monen tajuntaa. Meikäläisen tajunta ei taaskaan tainnut kehittynyt mihinkään. Ja kehtaan väittää, että Westön Missä kuljimme kerran voittaa Sovituksen kirkkaasti. Mutta kyllähän Sovitus minustakin on hyvä kirja! Vaikea sanoa vielä, kumpi oli parempi Jumalat juhlivat öisin vai Sovitus. Mutta nuo kaksi ovat tämän vuoden lukuelämykset (toistaiseksi).
Kesän 1935 kuumimpana päivänä kolmetoistavuotias Briony Tallis näkee isonsiskonsa ja talon siivoojan pojan välillä kohtauksen, joka jää askarruttamaan hänen vilkasta mielikuvitustaan.
Päivän päättyessä kaikkien kolmen elämä on muuttunut peruuttamattomasti. Briony on tehnyt viattoman mutta kohtalokkaan erehdyksen, jonka traagisia seurauksia hän joutuu kantamaan koko loppuelämänsä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti