Anja Snellman: Lemmikkikaupan tytöt

Snellmanilla on taito luoda hyvää ajankuvaa ja käsitellä niissä vaikeita aiheita. Ja kertoa aina samalla hyvä tarina kiinnostavasti. Kirja on Snellmannin tuotannon kärkikaartia.

Kirjaa lukiessani en voinut välttyä siltä, että seksin arkipäiväistyminen ja se, että seksi tunkeutuu jokaisen median kautta kaikista mahdollisista koloista elämään, alkoi ottamaan päähän ja rankasti. Eikö sitä perkele voi edes bussia odottaa ilman, että täytyy tuijotella jotain bikinibeibeä joka poseeraa huulet törröllään. Onhan se ihan tavallista, että oma vartalo kuvataan ja laitetaan nettiin, jotta muut voivat arvoida seksikkyyttä. Kaikkihan sitä tekevät. Eikä tuo taida enää olla edes teinien juttu. Ja kokemuksia pitää hankkia mahdollisimman paljon ja nuorena -seksistäkin.

Seksikaupan ohella Snellman kuvaa myös tämän päivän vanhemmuutta. Vanhemmilla ei ole aikaa tarpeeksi. Muutos teini-iässä on niin nopeaa ja rajua, ensin leikitään lasten leikkiejä ja parissa kuukaudessa kaikki tuo on jo muinaishistoriaa. Siinä voi olla vaikea pysyä perässä, vaikka vanhemmalla olisikin aikaa.

Äiti hei, joskus kesyt linnut tulevat hulluiksi. Ne lentävät päin ikkunoita, ne repivät naruilta pyykit, ne syöksyvät läpi piikkipensaiden niin että pöllyää. Niiden puuskien jälkeen tulee aivan hiljaista. Lopulta viimeinenkin höyhen leijailee maahan. Kuulee kuinka iso akseli naksahtaa. Ja sitten kaikki jatkuu niin kuin aina ennenkin.