Beardin elämän suunta muuttuu onnettomuuden myötä. Hänelle aukeaa vielä kerran mahdollisuus todistaa oma pätevyytensä - tehdä jotain suurta ja rikastua samalla.
Yksi kirjan loistokkaimpia kohtauksia on Beardin pitämä puhe potentiaalisille rahoittajille, jossa McEwan kuvaa fossiilisten polttoaineille vaihtoehtoisen energiantuotannon todellisia motiiveja. Se, joka paaluttaa markkinat ensin tulee rikastumaan tolkuttomasti. Teknologista edistystä ajaa puhdas rahanhimo. Ehkä joskus pilkahtaa hyveellinen ajatus siitä, että maailma olisi ihan kiva pelastaa.
Pidin kirjasta - myös sen luonnontieteellisestä pohdinnasta. Kirjan ajatus, että energiantarve voitaisiin ratkaista fotosynteesin avulla, oli suorastaan riemuisa. Kirja loppuukin kutkuttavasti. Jos olisin lukenut kirjan tietämättä kirjailijaa, en olisi ikinä arvannut sitä McEwanin teokseksi. Yllättävä veto minusta.
Mestarin mustassa satiirissa tiedemies löytää ratkaisun sekä avioelämän sotkuihin että ympäristökatastrofiin
Michael Beard on Nobel-palkittu fyysikko, jonka huippusuoritukset ovat takanapäin. Hän elää menneellä maineellaan ja johtaa puolivillaisesti valtion rahoittamaa uusiutuvan energian tutkimuslaitosta.
Beard on myös pakkomielteinen naissankari, jonka viides avioliitto on hajoamassa. Tällä kertaa asiat eivät kuitenkaan suju tutun kaavan mukaan: vaimolla on suhde, mutta Beard on häneen edelleenkuolettavan rakastunut.
Pelastukseksi koituu odottamaton onnettomuus. Beard saa tilaisuuden vapauttaa kerralla itsensä avioelämän sotkuista, elvyttää paikoilleen juuttuneen uransa ja pelastaa maailman ympäristökatastrofilta.
Palvon kaikkia muita Ian McEwanin kirjoja paitsi en Poltetta ja uusinta eli Makeannälkää. Tajuan kyllä Poltteen laadukkuuden, mutta se fysiikka etc. saa minut ihan lukkoon. Makeannälkää en pidä edes laatukirjana.
VastaaPoistaMinä en ole (vielä) uskaltautunut tarttua tähän kirjan aiheen vuoksi, vaikka McEwanista kovasti pidänkin. Hyllystä tämä löytyy, joten ehkä joskus :).
VastaaPoistaTuulialle sanoisin, että lue vain! Humanisti pärjäsi Poltteen äärellä vallan mainiosti. Hykerryttävä kirja. Beardin Nobel-palkintokin oli muistaakseni vähintäänkin kyseenalainen? :) Hauska ja samalla karmaiseva, sillä raha tosiaan tuntuu ratkaisevan, kannattaako maailma pelastaa.
VastaaPoistaLeena:
VastaaPoistaTämä oli vasta viides lukemani McEwansin kirja ja se sijottui heti listan kärkeen Ikuisen rakkauden perään. Minua aihe kiinnostaa ja satiiri upposi täysin :) Omasta mielestäni kirja ei ollut fyysikan osiltaa kovin vaiketajuinen ja detaljithan voi hyvin skipata, kun vaan miettii kuinka mullistavaa olisi, jos kasvien fotosynteesi voitaisiin replikoida energiantuotantoon. Auringon valoa ja hiilidioksidia -> energiaa
Tuulia:
Suosittelen lukemaan, kuten Kirsikin tekee. Mielestäni tämä oli siitä erilainen McEwan, että tapahtumia ja juonta oli paljon ja kuvailevaa kerrontaa vähemmän. Itselleni uppoaa kaikki lukemani McEwanin tyylit, mutta pidin tästä huomattavasti enemmän kuin Sovituksen 20 sivusta kuvausta, kuinka valo heijastuu kristallimaljakosta :)
Beard on vastenmielisyydessään myös todella herkullinen hahmo.
Kirsi:
Minulle jäi epäselväksi, että onko tosiaan olemassa nobelisti Michael Beard. Minä kuvittelin, että hän on täysin McEwanin omaa kuvitelmaa. Kukaan tuskin haluaisi lainata tuollaiselle sankarille nimeään tai edesmenneen osalta perikunta haastaisi oikeuteen :)
Kiva kuulla, että sinuunkin upposi satiirinen tyyli.