Patrik on jäänyt vanhempainvapaalle, mutta ei malta olla osallistumatta Fjällbackan viimeisimpään murhatapaukseen. Eikä malta Ericakaan. Erica on nimittäin yksi viimeisimmistä murhatun tavanneista henkilöistä. Vain pari päivää aikaisemmin hän kävi kysymyssä uhrilta tietoja äitinsä jäämistöstä löytyneestä natsien kunniamerkistä. Hänestä tuntui tapaamisessa, että uhrin reaktio kunniamerkkiin oli outo. Miksi Erican äidillä on natsien kunniamerkki? Kenen se on ja mistä teosta se on ansaittu? Mitä salaisuuksia menneisyydestä löytyy? Miten Erican äiti liittyy niihin?
Kirja kuljettaa kutkuttavasti kahta juonta rinnakkain. Toisessa on murhatutkimus, jonka uhri määräkin vielä kasvaa ja toisessa kerrotaan Erican äidin nuoruuden tarinaa. Erican äidin tarina sotavuosista Ruotsissa on kirjan mielenkiintoisinta osaa.
Jännittävää ja sujuvaa perusdekkaria. Sellaista, jonka parissa viihtyy vaikka huonommallakin lentokenttäpenkillä :) Todella ärsyttävästi ainakin kolmessa kohtaa kirjaa henkiöiden nimet ovat menneet yhdellä sivulla sekaisin.
(luin jo kirjan huhtikuussa, mutta en ehtinyt bloggaamaan)
Erica käy läpi edesmenneen äitinsä jäämistöä ja löytää vanhan natsien kunniamerkin. Miksi äidillä oli sellainen? Mitalin alkuperän selvittämiseksi hän vierailee seudun sotatuntijan, eläkkeellä olevan historianopettajan luona. Kahden päivän päästä mies on kuollut. Tapettu. Uutinen kylmää Ericaa. Onko hänen käynnillään jotain tekemistä murhan kanssa? Kun Erica vielä saa selville, että äiti tunsi murhatun miehen toisen maailmansodan aikana, hän ei voi olla sekaantumatta rikostutkintaan. Myös isyyslomansa aloittanut Patrik vedetään mukaan tutkimuksiin. Kuka on valmis tappamaan pitääkseen menneet salassa? Camilla Läckberg vie jälleen lukijansa idylliseen mutta synkkien rikosten Fjällbackaan Ruotsin länsirannikolle. Tällä kertaa pintaan nuosevat Erica Falckin oman lapsuudenperheen kipeät ja tarkoin varjellut salaisuudet. Läckberg kutoo taiturimaisesti nykytarinan riipaisevaan kertomukseen nuorten elämästä 1940-luvun Ruotsissa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti