perjantai 21. tammikuuta 2011

Marko Kilpi: Kadotetut

Täysin uusi tuttavuus tämä Kilpi. Lyhyellä googlauksella selviää, että kyseessä on poliisi. Se selittääkin sen, kuinka hyvin poliisityötä kirjassa oli kuvattu. Se olikin sitten kirjan parasta antia -tai oikeaan ainoaa. Muutoin juonikuvio oli ontuva. Yksittäiset tapahtumat olivat jännittäviä, jopa tutkintakin. Äärimmäisen kömpelöön loppuratkaisuun tämäkin dekkari kompastuu. Sinänsä ihan jännittävä ja viihdyttävä keskikastin dekkari. Aion lukea jotain muutakin kirjailijalta.

Takakannessa oli maininta, että tämä kirja olisi ollut Finlandia-ehdokkaana. Minulta on täysin mennyt tuollainen ohitse ja en kyllä pysty ymmärtämään, että mikä tämän kirjan olisi voinut tuohon sarjaan nostaa.

Pikkujulkkiksia katoaa, internetin keskustelupalstoille lähetellään uhkauksia ja 13-vuotias poika löytyy huumattuna autotallista. Mistä on kyse? Kadotetut on pelottavan tiukasti kiinni ajassa. Hengästyttävän tapahtumaketjun rinnalla romaani pysähtyy pohtimaan poliisin työn mielekkyyttä. Marko Kilven toisen rikosromaanin päähenkilö on esikoisesta tuttu hahmo, entinen mainosmies Olli Repo, joka poliisin työssään yllättyy päivittäin. Kilpi läpivalaisee kohteensa ja keskittyy poikkeuksellisella tavalla kuvaamaan henkilöidensä tunne-elämää. He piirtyvät esiin ristiriitaisina, lihallisina, kokonaisina ihmisinä. Syvästi inhimillisen sanomansa ansiosta Kadotetut nousee hätkähdyttäväksi kuvaukseksi ajastamme.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti