Lomapokkarina oli Anna Janssonia. Juonellisesti ei kovinkaan kummoinen, geeniteknologiajuonikaan ei tuntunut uskottavalta eikä salaliitto toimivalta. Keskikastin dekkari. Tai ainakin Holtin todella jännän 1222 jälkeen tämä tuntui keskikastilta. Kirjan parasta antia minulle on tarinan sijaintipaikan Gotlannin kuvaukset. Olen aina ollut vähän heikkona dekkareihin, jotka tapahtuvat saarella, sitten Bergeracin :)
Virolainen Adina suostuu vuokraamaan kohtunsa rahasta: tulojensa avulla hän voi taata omalle pojalleen paremman tulevaisuuden. Adina oivaltaa pian, että hänen henkensä on vaarassa, ja yrittää turhaan anella poliisilta apua.
Rikostutkija Maria Wern hälytetään koeputkihedelmöityksiin erikoistuneelle yksityiselle Kheiron-klinikalle, jossa muuan nainen on juuri kuollut. Maria huomaa, että klinikka on täynnä sairaalloisesti pakkomielteidensä vallassa rimpuilevia ihmisiä. Tutkimuksia ei helpota lainkaan, että samaan aikaan omalla miehellä ja työtovereilla tuntuu olevan omat omituiset päähänpinttymänsä.
Anna Jansson luo kolmannessa kirjassaan kammottavan uhkakuvan geeniteknologian mahdollistamista ihmiskokeiluista. Loputon uni on kertomus lapsenkaipuusta ja siitä mitä voi tapahtua, kun ihmiselämällä leikitään.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti