Pidin paljon Verdonin esikoiskirjasta
Numeropeli. Vaikka kirjaston varausjono alkukesästä näytti, että saisin kirjailijan uutukaisen ehkä vuoden päästä, laitoin sen kuitenkin varaukseen. Ilokseni sain kirjan luettavaksi noin kuukausi sitten.
Kirjan päähenkilö, varhaiseläkkeelle jäänyt murhatutkija Dave Gurney, ei malta olla ottamatta toimeksiantoa, jonka suhteen poliisi on joutunut umpikujaan. Tunnetun psykologin morsian murhataan pariskunnan häiden päätteeksi ja syylliseksi epäilty puutarhuri katoaa kuin maan nielemänä.
Juonessa on jälleen Agatha Christiemäisiä käänteitä. Dave on kuin Hercule Poirot, jolta ei jää tutkinnassa huomaamatta pienintäkään johtolankaa tai epäloogisuutta. Lisäjännitystä juoneen tuo uhka, joka kohdistuu murhatun naisen lähipiiriin ja sitten voimakkaimmin suoraan Daveen ja myös hänen vaimoonsa. Juoni kulkee eteenpäin vauhdikkaasti kuvaten jutun tutkintaa. En viitsi tässä juonea kommentoida (siinä kirjaston varausjonossa on varmaan vieläkin jonottajia) enempää kuin, että minusta mafiakytkös murensi juonen uskottavuutta. Kirja on toki sujuvaa ja laadukasta dekkariviihdettä, mutta ei esikoisen veroinen.
Kun Dave Gurney oli vielä New Yorkin poliisin johtava murhatutkija, lehdistö kutsui häntä "superetsiväksi". Se ärsytti häntä, samoin kuin rikolliset, jotka uskoivat voivansa tappaa jonkun jälkeäkään jättämättä. Aina jäi jälkiä, Gurney uskoi.Entäpä jos ei jäänytkään?Gurney on palannut varhaisten eläkepäiviensä rauhaan, yrittää kasvattaa parsaa ja mukautua luonnon rytmiin, kun käsittämättömän kummallinen ja raaka tapaus houkuttelee hänet jälleen kentälle. Arvostetun psykiatrin vaimo löytyy lukitusta pihavajasta päättömänä vain muutama minuutti häämaljojen jälkeen. Poliisi uskoo, että murhaaja on kadonnut meksikolainen puutarhuri, mutta murhatun naisen äiti, kylmäkiskoinen seurapiirikaunotar, on toista mieltä. Gurneyn tutkimukset etenevät haparoiden, umpikujasta toiseen, ja nopeasti eriskummallisen kammottavasta tapauksesta muodostuukin kammottavan eriskummallinen sokkoleikki. Paljastuva suunnitelma on pirullinen ja uhkaa lopulta paitsi Gurneyä myös hänen vaimoaan, ja yrittäessään suojella tätä hän huomaa, että murhaaja on kuin onkin jättänyt jäljen. Havainto vain tulee niin myöhään, että se ei ehkä enää ehdi pelastaa hänen omaa henkeään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti