Kun kyyhkyset katosivat on odottanut pitkään kirjahyllyssäni lukuvuoroaan. Silmäilin sitä saadessani sen anopiltani lainaan enkä siinä hetkessä tuntenut lainkaan imua kirjaan. Se voi olla hyväkin asia, koska odotuksen aikana ehdin jo unohtaa lehtien kirjoitukset kirjasta.
Kirjan päähenkilö on Edgar Parts. Edgar on selviytyjä Viron myllerryksen vuosissa. Kirjan alussa Edgar valmistautuu Viron itsenäisyyteen serkkunsa Rolandin kanssa sotilaskouluttautumalla salaa Suomessa. Saksalaisten miehityksen aikana hän "raportoi" Viron ilmapiiristä. Neuvostoliiton vallan alla Edgarista tulee osa heidän urkintakoneistoon. Tällä kertaa hän keskittyy kaivelemaan natsien törkyhistoriaa opiskelijoiden vakoilun ohella. Edgar ei ole miellyttävä mies. Lukija miettii pakostakin, että onko hän iljettävä opportunisti (jos annan arvokkaita tietoja, niin ehkä saan auton) vai onko hän vain olosuhteitten uhri, joka yrittää pelastaa oman nahkansa. Mitä olisit itse valmis tekemään välttääksesi pakkotyöleirin Siperiassa?
Minä en pidä ajanjaksohyppely-rakenteista. Lähes poikkeuksetta se sotkee lukukokemustani. Kirjassa ajanjaksokuvaukset ovat välillä hyvin lyhyitä, mikä teki hyppelystä hankalaa seurata. Lopussa palaset loksahtavat yhteen.
Kirja kuvaa hyvin Viron ahdistavia vuosia Saksan ja ennenkaikkea Neuvostoliiton alaisuudessa.
Mielestäni kirjaa olisi pitänyt työstää vielä, hieman oli keskeneräisyyden tuntua. Puhdistus oli tosi hieno lukukokemus, tämä jäi kauas taakse.
VastaaPoistaOlen kanssasi samaa mieltä, että Kun kyyhkyset katosivat ei yllä lukukokemuksena läheskään Puhdistuksen tasolle.
PoistaItse pidin tätä uusinta kerronnaltaan hajanaisempana, mutta ehkä kuitenkin aiheeltaan uteliaisuutta kutkuttavampana. Edgarissa oli kunnon antisankariainesta kaikkine takinkääntöineen, jotka nivoutuivat Viron vaiheisiin.
Aika niljake mieheksi koko Edgar...juonessa ei ollut mitään vikaa eikä henkilöissä ;)
Poista