Riikka Pulkkinen : Raja

Pulkkinen on saanut osakseen paljon suitsutusta, pitipä sitten katsoa, että miten Pulkkisen esikoinen uppoaa minuun. Lukijana minuun vetoaa hyvä tarina. En ole lukijana sellainen joka jäisi maistelemaan erityisen onnistuneita lauseita. Ehkäpä tästä syystä Pulkkisen tyylissä minua häiritsi suunnaton adjektiivien tulva, vähemmälläkin olisi pärjännyt :) Kirjassa on hyvä tarina. Toimiva rakenne. Kyllä varsin pätevä esikoisteos.

Ei pärjää vertailussa viime lukuvuoden loistokolmikolle: Missä kuljimme kerran, Puhdistus ja Käsky.

Anja Aropalo, 53-vuotias kirjallisuuden professori, on tehnyt Alzheimerin tautia sairastavalle miehelleen lupauksen: hän auttaa miestä kuolemaan sitten, kun tämä ei enää muista. Vähä vähältä mies riisuutuu muistoistaan ja Anjan pitäisi lunastaa raskas lupauksensa. Samaan aikaan toisaalla Anjan sisarentytär, lukiolaistyttö Mari, rakastuu kaikella nuoruuden voimalla äidinkielenopettajaansa, joka yllättäen vastaa Marin tunteisiin. Heidän epäsovinnaisessa suhteessaan valta, halu ja vastuu sekoittuvat toisiinsa ja hämärtävät oikean ja väärän rajat.Raja luotaa harvinaisen kypsästi ihmisyyden suuria kysymyksiä. Kuinka paljon vastuuta voi toisesta ihmisestä ottaa? Minkälaisen paikan maailmassa täytämme, kuka meidän ääriviivamme piirtää? Voivatko laki, oikein toimiminen ja halu langeta koskaan yksiin ihmiselämässä? Pulkkisen tarkkanäköinen proosa kuljettaa rinnakkain traagisia ihmiskohtaloita, jotka risteävät ja resonoivat niin, että Raja jää pitkäksi aikaa mieleen soimaan.