Luin jostakin kirjablogista arvostelun tästä kirjasta ja satuin muistamaan sen lainatessani Marklundin uusimman 7 pvän "pikalainaan". Valtonen oli siis minulle aivan uusi tuttavuus. Kirja koostuu lyhyistä novelelleista, joissa osassa on samoja henkilöitä. Kaikki tarinat ovat kirjoitettu miehen näkökulmasta. Jokaisessa novellissa Valtonen kuvaa päähenkilöä vaikeassa elämäntilanteessa - on koulukiusausta, alkoholismia, parisuhdeongelmia ja masennusta. Aiheet siis eivät ole kevyimmästä päästä. Valtosen kirjoitustyyli on kuitenkin sellainen, että minussa se herättää paljon ajatuksia tilanteesta, taustoista ja tulevaisuudesta, mutta tyyli ei minua ainakaan masenna. Surkeudella ei mässäillä. Valtosella on tarkkojen havaintojen lisäksi myös hippunen osuvaa huumoria mukana. Novelleissa on oma ja raikas kirjoitustyyli, josta pidin.
Pidin kirjasta. Kaikki novellit toimivat varmasti myös itsenäisesti. Lukupinossa on jo toinen Valtonen odottamassa.
Millaisia vaihtoehtoisia reittejä elämässä voi valita ja millainen tarina silloin kehkeytyy? Entä miksi joskus tajuaa valitsevansa väärin, mutta katsoo tapahtumia ikään kuin vesiseinän läpi, voimatta vaikuttaa asioiden kulkuun?
Jussi Valtonen kirjoittaa ihmisistä epämukavissa asennoissa, vaativien ihmissuhdekuvioiden puristuksissa. Hän ei kuitenkaan jätä henkilöitään täysin hapettomaan tilaan, vaan haikeankipeä huumori ja syvä inhimillinen ymmärrys tuovat ahdistaviin asetelmiin tuulahduksen raikasta ilmaa - toivoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti