sunnuntai 29. huhtikuuta 2012

Anne Holt : Kasvoton tuomio

Holt kirjoittaa varsin sujuvaa dekkaria. Tapahtumia ja tutkintalinjoja on monia, on vauhtia ja jännitystäkin. Perinteisen dekkarin väliin Holt sijoittaa selkeitä kannanottoja viharikoksista, joka on kirjan kantava teema. Päähenkilöstä Inger Johannesta on helppo pitää, hän on samaan aikaan tavallinen perheenäiti ja terävä tutkija. Hyvää dekkariviihdettä, viimeistään kesälomaksi hankin lisää Holtia.

Holtin 1222 (joka oli erinomainen!) veroinen ei tämäkään kirja ollut.

Joulukuu 2008. Norjan talvi on luminen, ja uuden vuosituhannen ensimmäinen talouskriisi ravistelee jouluun valmistautuvaa kansaa. Kesken joulunvieton kriminologi Inger Johanne Vikin rikostutkijamies Yngvar Stubø kutsutaan Bergeniin murhatutkimuksiin. Bjørgvinin pidetty naispiispa on löydetty puukotettuna jouluaattoyönä keskeltä pientaloalueen katua.

Murha-aalto käynnistyy myös Oslossa, ja Inger Johanne Vik alkaa selvittää mahdollista yhteyttä piispan, turvapaikanhakijan ja monien muiden murhien välillä. Vaikka tekotavat eroavat, murhien taustalta hahmottuu yhteinen motiivi – viha – eikä tekijää pidä etsiä ainoastaan Norjan rajojen sisäpuolelta.
 

2 kommenttia:

  1. Holtin ensimmäiset inger Johanne Viik -kirjat olivat minusta vetävämpiä. Petyin johonkin näistä uusista niin, että jätin seuraavan väliin.

    Inger Johanne oli alussa paljon enenmmän hukassa, mutta erittäin intuitiivinen, se lisäsi kiinnostusta. Nyt kaikki on liian tavallista ainakin minulle.

    Sarjan aloitti Minkä taakseen jättää ja se kirja on muistissa kauan.

    VastaaPoista
  2. Holtin tuotanto ei ole minustakaan mitenkään tasainen. Minä pidän Holtia hyvänä dekkaristina, jolla on erinomaisia kirjoja ja sitten sellaista sujuvaa perushyvää dekkaria.

    Olen itsekin lukenut tuon Minkä taakseen jättää ja se oli minusta loppuratkaisua vaille erinomainen. Muistan kyllä kuinka ahmin kirjaa, kun se oli jännittävä ja mielenkiintoinen. Minullahan ongelma tulee sitten loppuratkaisun yhteydessä, jolloin yleensä petyn kirjaan. Riittävän monta dekkariloppupettymystä saa minut lukemaan jotain muuta välillä, mutta dekkareihin palaan aina :)

    VastaaPoista