Novellikokoelma on onnistunut ja eheä. Itselläni oli kaksi niin ehdotonta suosikkia, että muut jäivät niiden varjoon. Nimikkotarina oli aivan loistava! Hiljattain lukemani Jussi Valtosen Vesiseinä teki minuun niin syvän vaikutuksen, että sille lukukokemukselle Donner-ryhmä ei pärjännyt alkuunkaan.
Muutama seuraamani kirjablogi on avannut minulle, joka ei seuraa kirjamarkkinoita tai trendejä lainkaan, aivan uudenlaisia lukukokemuksia. Donner-ryhmästä innostuin Kirjainten virran Hannan blogikirjoituksen vuoksi.
Iloinen blini-ilta saa nolon lopun.
Vauraan perheen lukiolaispoika lahjoittaa isoisän perintökellon kolmekymppisen hoitonsa tyttärelle.
Töölöläinen Audi-mies hermostuu väärinparkkeeraajalle.
Philip Teirin novelleissa tavalliset helsinkiläiset joutuvat muutoksen eteen. Muutoksen ytimessä voi olla arkinen hetki, mitätön pikkuseikka – tai Jörn Donnerin Oscar-patsas.
Lukija pääsee aivan lähelle henkilöitä, jotka tosipaikan tullen eivät uskalla heittäytyä – koska ovat liian ironisia, liian häpeissään, liian tietoisia itsestään.
Philip Teir (s. 1980) on Hufvudstadsbladetin kulttuuritoimituksen päällikkö. Absurdiin vivahtavissa novelleissaan hän tavoittaa meissä kaikissa piilevän typeryyden ja sitkeät yrityksemme lähestyä toisiamme.
Voi ihana, että pidit tästä. Minun pitää nyt ottaa tästä vastapallo ja lukea tuo suosittelemasi Vesiseinä.
VastaaPoistaSuosittelen Vesiseinää, pidin siitä todella paljon. Olisikin hauska kuulla, mitä mieltä sinä olet siinä, koska sinä luet niin paljon minua enemmän ja monipuolisemmin. Mun pitäisi muistaa palata siihen pitkään kirjalistaasi ja katsoa, että mitä sieltä lukisinkaan seuraavaksi :)
VastaaPoista