Tämäkään kirja ei auennut minulle suurena filosofisena teoksena. Minusta tämä on sellaista tekosyvällistä pohdintaa tyyliin, jos puu kaatuu metsässä ja ketään ei ole paikalla kuulemassa, niin kuuluuko kaatumisesta ääni? Luonnontieteellisen koulutuksen saaneena en voi ymmärtää moisia höpinöitä. Ääni on aaltoliikettä, joka kulkee väliaineessa. Kyllä se aaltoliike siellä kulkee, vaikka joku värähtelevä kalvo olisikin jäänyt kotiin kahville.
Lukuromaanina hiukan lyhyt ja henkilökuvat suppeita. Olen kuitenkin aikeissa vielä tarttua kirjaan Piedra-joen rannalla istuin ja itkin. Coelho -impress me please!
Kiitos kirjaesittelystä!
VastaaPoistatervetuloa lukemaan:
kokemuksellinentunne.blogspot.com
Kiitos kutsusta. Varmasti tulen.
VastaaPoistaHaah, minuunkaan ei ole Coelho iskenyt, tekosyvällinen on erittäin hyvin luonnehdittu! Olen lukenut Alkemistin ja Portobellon noidan. Ei kumpikaan. Kun ei niin ei. Minua häiritsee niissä liian esille ja tyrkylle tuotu ja sormella osoittava muka-nerous ja se muka-syvällisyys. Lukijana tunnen aivan kuin noloutta tai myötähäpeää kirjailijaa kohtaan. Pikkuisen myös häiritsee kun liipataan niin lähellä uskonnollisia elämyksiä.
VastaaPoistaRoz: Lohdullista, että on muitakin, joita Coelho ei ole onnistunut valaisemaan. Mua on jo alkanut epäilyttää, että kyseessä on joku markkinoinnin hattutemppu. Mulle tulee mieleen elokuva wag the dog ja näen jonkun pr-erikoisfirman luovan Coelhon myyttistä mainetta :)
VastaaPoistaMuten kuten sanoin Piedrajoen rannalla istuin ja itkin menee vielä lukulistalle, ehkä sen jälkeen luovutan.