Siri Hustvedt : Kesä ilman miehiä

Hustvedtin nimi pompsahtelee tuon tuosta esiin julkisuudessa ja etenkin "laatu"kirjallisuuden yhteydessä. Olen yrittänyt tutustua kirjailijaan jonkun ale-pokkarin avulla. Se on tylsä -oikeasti suorastaan kuolettavan tylsä. Kirjastosta mukaan tarttui Kesä ilman miehiä.

Lukeminen herätti minussa monenlaisia tunteita.

Kirja alkoi verkalleen. Hitaasti kerrataan lähihistorian tapahtumia, kuten Mian hermoromahdusta, joka johtui siitä, että mies halusi avioliitolle mietintätauon sivusuhteensa vuoksi sekä Mian paluuta lapsuutensa kotikaupunkiin. Tarina junnaa paikallaan jo lähtöruudussa. Veikkaukseni on, että  kesän aikana Mia löytää itsensä, kasvaa jälleen vahvaksi ja ainoa jännityksen aihe on, että palaako hän yhteen miehensä kanssa vai ei. Pelkään heti tylsistyväni. Kielikään ei tee vaikutusta. Sinne tänne on ripoteltu runoja muistuttavaa tajunnanvirtaa. Tuntuu suorastaan alleviivaavalta, että tässä on nyt se todella taiteellinen osuus.

Koska minulla ei ollut muutakaan luettavaa, joten päätin jatkaa. Kun juonikuvioihin tulevat kotikaupungin naiset, tarina herää henkiin. Se sisältää teräviä oivalluksia ihmissuhteista. Yhtäkkiä haluan ehdottomasti ahmaista kirjan loppuun. Samaan aikaa se muuttuu voimakkaasti kuvamaiseksi. Hetkittäin olen aivan varma, että olen nähnyt kirjan elokuvana - WoodyAllenmaisena. Pääosassa oli varmaan Diane Keaton, vaikka hänellä ei olekaan punaista tukkaa. Googlailuni ei ole tuottanut tulosta sen suhteen, että kirjasta olisi tehty elokuva.

Kotikaupungin naisten myötä juoneen tulee myös enemmän annettavaa. Itse pidin eniten teinityttöjen ihmissuhdekuvauksesta sekä Mian lähestymisestä tilanteeseen. Viimeiseksi mielipiteekseni jää, että kirja oli hyvä, ilmailullisesti sujuva ja ei juonikaan nyt ihan huono ollut :)

Pitänee tarttua piakkoin Hustvedtin kirjaan Kaikki mitä rakastin.

Kun aviomies kolmenkymmenen yhteisen vuoden jälkeen ilmoittaa haluavansa pitää taukoa avioliitosta, Mia Fredricksen saa hermo romahduksen. Toivuttuaan ensi sokista hän vetäytyy lapsuutensa kotikaupunkiin äitinsä helmoihin. Yksin vuokraamassaan talossa hän raivoaa, puhisee ja valittaa surullista kohtaloaan.

Hitaasti Mia tulee vedetyksi ympärillään olevien ihmisten elämään. Hän vaikuttuu siitä palavasta elämänhalusta ja toisinaan leikkisästä kapinasta, jolla hänen äitinsä ja tämän läheiset ystävät suhtautuvat hiipumisen vuosiinsa. Hän tutustuu naapurin nuoreen naiseen, jolla on kaksi pientä lasta ja vihainen aviomies, ja seuraa vetämänsä runopajan teinityttöjen juonia ja pikkumaisia julmuuksia.

Kesän aikana Mia oppii näkemään elämänsä kokonaan uudessa
valossa. Mutta miten käy avioliiton?