Kirjassa kulkee kaksi tutkintaa rinnakkain. Poliisi Elina Wiik tutkii Ikean yövartijan murhaa, johon ei meinaa aluksi löytyä yhtään johtolankaa. Entinen poliisi Espen Krogh tutkii omalla tahollaan asevalmistajan johtoryhmän jäsenen katoamista.
Aluksi kahden rinnakkaisen tarinan kuljetus on takkuista. Lukijana olen sekaisin, että kuka on kuka. Sekavuus vain kasvaa, kun mukana alkaa kulkea kolmas tarina, joka kertoo vietnamilaisen naisen ja hänen tyttärensä tarinaa. Se keneen heidän tarinansa Espenin tutkinnassa liittyy, paljastuu vasta lähempänä kirjan loppua.
Meinasin jo luovuttaa lukemisen. Yksikään tarina ei tuntunut etenevän. Sitten Vietnamiin sijoittuva tarinan osa imaisee. Jatkan lukemista ja odotan, että millä koukulla tarinat nykäistään yhteen. Mitä pidemmälle luen sen kiinnostavampi tarinasta tulee. Suosikkidekkaristieni joukkoon Kangerilla ei kuitenkaa ole asiaa, sen verran tahmainen oli tarinan alku.
Kun maailmanlaajuisen asevalmistajan asianajaja
menettää poikansa Afganistanin sodassa, hän alkaa tehdä tiliä omasta
menneisyydestään ja työnantajansa toimista. Äkkiä hän katoaa tutkasta, ja hätiin
kutsutaan Espen Krogh. Tehtävä vie viinaanmenevää entistä poliisia Ruotsista
Amerikan kautta Vietnamiin, ja pian Krogh huomaa olevansa pelkkä nappula
isommassa pelissä. Samaan aikaan suomalaissyntyinen Elina Wiik Västeråsin
poliisista saa selvitettäväkseen Ikean yövartijan murhan. Millaiset säikeet
yhdistävät näitä tapauksia?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti