Laura Honkasalo : Lumen saartama kahvila

Novellikokoelmassa on kaksi kantavaa teemaa: nainen etsii itseään ja se heijastuu parisuhteeseen ja toisena turvaton lapsuus, jossa aikuis(t)en huomio lasten sijasta keskittyy maailman parantamiseen tuopin tai viinilasin äärellä.

Kirjan yleistunnelma on alakuloinen. Välillä ymmärtävä, välillä soimaava.

Tarinat ovat niin kiinnostavia, että lukaisen kirjan hetkessä. Ja myös unohdan hetkessä. Lähinnä mieleeni jää, että Honkasalo purkaa kirjasta toiseen oman lapsuudensa traumoja vanhempiensa avioerosta ja maailmanparannuksesta nesteiden äärellä. Teemat ovat tärkeitä, mutta tässä ajassa ne eivät jaksa koskettaa minua usean kirjan vertaa.

Laura Honkasalon kerronta lumoaa. Yksityiskohtaisesti, tarkasti ja elävästi hän tavoittaa henkilönsä ja heidän elämänpiirinsä monivivahteisen kokokuvan. Myös henkilöiden sisäisen maailman rikkaus avautuu vaikuttavasti, ja samalla hän tuo heidät lähelle lukijaa, melkein ystäviksi.

Lumen saartama kahvila -kokoelman hienovireisissä, viipyilevissä novelleissa Honkasalo kuvaa lasten ja aikuisten maailman yhteentörmäyksiä, kuten hän teki jo menestykseksi muodostuneessa romaanissaan Sinun lapsesi eivät ole sinun. Hän kertoo myös nuorista naisista elämän taitekohdissa sekä äideiksi tulleista onnen ja hämmennyksen ristiriidoissa. Nuoret kaupunkilaiset matkustavat maailmalla ja tekevät samalla matkaa itsessään.

Kipeät kokemukset ovat syvällä heissä, ne taittuvat surumielisyyteen mutta puhkeavat myös iloon. Honkasalon novellit ovat täynnä ymmärrystä ja oivallusta ihmisestä. Tämä kirja puhuu välittämisestä, yhteisyydestä, tosirakkauden kaipuusta.