Susan Fletcher : Noidan rippi

Corrag odottaa polttoroviotuomiotaan sellissä. Häntä tapaamaan saapuu irlantilainen pappi Charlie Leslie, joka etsii todisteita kuningasta vastaan siitä, että hän on antanut tappokäskyn skotlantilaiselle klaanille. Tästä syystä Charlie suostuu kuuntelemaan Corragin tarinan.

Corrag on elänyt kovan elämän hyljeksittynä ja vainottuna "noitana, akkana, ämmänpiruna". Hän on paennut Englannista henkensä edestä pohjoiseen Skotlantiin. Skotlannista Corrag löytää sielunmaisemansa ja tavan elää löyhästi yhteisössä paikallisen klaanin kanssa, kunnes klaani joutuu verilöylyn uhriksi ja vain osa onnistuu pakenemaan.

Tarina on jännittävä. Fletcherin kieli on kaunista ja soljuvaa, hän kuvaa Skotlannin luontoa lumoavasti. Corrag rakastaa paikkoja ja luontoa ja Fletcher kirjoittaa sen niin koskettavasti, että lukiessa melkein maistan vuoripuron raikkaan veden ja tunnen suurta vetoa retkelle talviseen luontoon.

Viime kesänä luin suurin odotuksin Fletcherin Meriharakat. Sekin oli kieleltään kaunista, mutta odotukseni eivät täyttyneet. Ne täyttyivät paremmin Noidan ripissä, pidin siitä enemmän sen mukaansa tempaavan ja jännittävän juonen vuoksi.

Skotlanti vuonna 1692. Corragin äiti hirtetään noitana, ja Corrag pakenee kauas pohjoiseen Glencoen kylään. Hän on juuri löytänyt paikkansa yhteisössä, kun kymmeniä kyläläisiä tapetaan verilöylyssä. Corrag tuomitaan kuolemaan noituudesta ja osuudesta verilöylyyn.

Kylään saapuu irlantilainen Charles Leslie, jolla on salaiset syynsä selvittää syylliset. Hän alkaa käydä tapahtumia läpi Corragin kanssa. Heidän välilleen kehittyy syvä ystävyys, joka muuttaa molempien elämän.