Anna Jansson : Outoja lintuja

Ensimmäisen Janssonin kirjan jälkeen kuvittelin lukevani sarjaa julkaisujärjestyksessä, ilmeisesti järjestykseni on aivan jotain muuta. Ei sillä, että lukeminen olisi siitä mitenkään erityisemmin kärsinyt.

Jansson on tähän saakka ollut parhaimmillan kuin ruotsalaista poppia. Sujuvasti lukaistu ja unohdettu. Outoja lintuja on lukemistani Janssoneista jännittävin, välillä suorastaan piinaava. Miten lintuinfluessa leviää? Kuka sairastuu? Löytyykö lääkettä? Moniko selviää? Kirjaa oli suorastaan pakko ahmia eteenpäin.

Haluan pysyä ensimmäisessä fiiliksessäni, että juoni on epäuskottava. Eihän kukaan voisi levittää Ruotsissa tarkoituksella lintuinfluenssa virusta. Eihän? Eihän edes suurten rahallisten voittojen toivossa?

Lintuharrastaja Ruben Nilsson löydetään sängystään kuolleena. Kun myös Nilssonin naapuri Berit Hoas tuodaan sairaalaan kuoleman kielissä, lääkäri Jonatan Eriksson aavistaa että peloista pahin on käynyt toteen: Gotlannissa riehuu tappava lintuinfluenssavirus.

Paniikki leviää virustakin nopeammin. Missä viipyvät viranomaisten lupaamat lääkkeet?Miksi vain Ruotsin hallituksen jäsenten annetaan poistua saarelta?

Keskellä kaaosta rikostarkastaja Maria Wern selvittää tuntemattoman miehen murhaa. Keskittyminen on vaikeaa, sillä myös Marian Emil-poika on sairastunut. Kun paikallisen yksityisklinikan sairaanhoitaja Sandra Hägg surmataan ja lääketieteeseen erikoistunut freelance-journalisti Tobias Westerberg katoaa, Maria ja Jonatan joutuvat pohtimaan hirvittävää vaihtoehtoa: levittääkö joku lintuinfluenssaa tahallaan?