Prole on karu kuvaus lapsuudesta vanhempien kanssa, joilla on vanhemmuuden lisäksi elämänhallinta täysin hukassa. Prolen tytön lapsuudessa ei taida olla juuri mitään iloista tai onnellista muistoa.
Kirja on myös selviytymiskertomus. Huonoista lähtökohdista huolimatta elämänsä voi rakentaa paremmaksi, vaikka lapsuus jättää jäljen. Muistot saavat kiinni, vaikka kuinka yrittäisi paeta.
Aluksi tarina kiehtoo: saako perhe asiansa edes jonkinlaiseen kuntoon? Mutta pian juonenkulku käy aika ennustettavaksi, asiat menevät aina vain huonompaa suuntaan. Minua lukijana alkaa vaivata "tirkistelyn tunne". Odotan vain, että mitä kamalaa tai kamalampaa seuraavaksi tapahtuu ja samalla alan turhautua onnettomien lapsuusmuistojen tauottomasta vyörytyksestä. Raskaus alkaa peittää tarinan alleen.
Tekstin konstailemattomasta tyylistä pidin. Voi olla, että palaan kirjailijan tuotantoon.
Prole on kertomus perheestä, sitä koossapitävistä ja hajottavista voimista. Tyttö on aina vääränlainen ja väärässä paikassa. Hän kasvaa tehdasyhteisössä, oikeistolaisuuden ja työväenaatteen ristipaineessa, eikä sovi kumpaankaan leiriin. Kotona olosuhteet ovat mahdottomat. Äitinsä tavoin tyttö haluaa irtautua, muuttaa elämänsä paremmaksi ja poiketa valmiiksi tallatulta polulta. Hän keskittää voimansa opiskeluun, työntekoon ja menneisyyden unohtamiseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti