Pidän Åsa Larssonista kovasti. Rebecka Martinsson on toki siinä mielessä tyypillinen päähenkilö, että hän on erittäin kompleksinen: äitinsä hylkäämä, rakkautta pelkäävä ja usein hengenvaaraan joutuva. Pidän hänestä kuitenkin, eniten pidän Rebeckan kiintymyksestä kotiseutuunsa Kiirunaan. Kiiruna on kuvattu samaan aikaan villiksi, mystiseksi ja kiehtovaksi, sekä sisäsiittoiseksi, tylsäksi ja jopa ankeaksi.
Kirjassa kulkee rinnakkain kaksi tarinaa. Sol-Britt Uusitalon brutaalin murhan tutkinta. Vähitellen paljastuu, että Sol-Britin suvussa on ollut niin paljon selvittämättömiä kuolintapauksia, että on todella vaikea uskoa sattumaan. Siinä vaiheessa sattumaan on entistä vaikeampi uskoa, kun on syytä epäillä, että Sol-Brittin kanssa asuneen, ja verityöstä traumatisoituneen, lapsenlapsen henkeä uhataan.
Oman jännitteensä kirjaan tuo se, että Rebecka ei saakaan tapaustaa vastattavakseen vaan kolleega syyttäjänvirastosta onnistuu nappaamaan sen Rebeckan nenän edestä.
Toinen tarina sijoittuu vuoteen 1914, kun nuori opettajatar Elina saapuu Kiirunaan.
Pidin :)
Lainion kylässä ammutun karhun vatsasta löytyy ihmisen peukalo. Muutaman kuukauden kuluttua paljastuu raaka murha. Sol-Britt Uusitalo on pahoinpidelty talikolla kuoliaaksi.Syyttäjä Rebecka Martinsson uskoo murhan liittyvän hämäriin kuolemantapauksiin menneisyydessä. Yhteyden on löydyttävä ennen seuraavaa uhria.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti