Camilla Läckberg : Merenneito

Viimeksi kritisoin Läckbergia lukiessani sitä, että kirjat ovat tehty sabluunan mukaisesti, jossa samaan aikaan kuljetetaan tapahtumajuonta vuosien tai vuosikymmenten takaa ja juonta nykypäivässä. Homma kävi tökkimään. Mutta Merenneitoon rakenne sopii, koska siinä selvittämättömän murhan ja uhkauskirjeiden syyt juontavat juurensa menneisyyteen.

Merenneito on jännittävä dekkari ja kertomus siitä, miten syyllisyys vaurioittaa ihmismieltä ja minkälaista on kasvaa lapsena ilman rakkautta ja kadehtia niitä, joita rakastetaan.

Olen lukenut Läckbergin kirjoja satunnaisessa järjestyksessä. Patrikin ja Erican elämää on hyvin pystynyt seuraamaan näinkin.

Läckberg kirjoittaa laadukasta dekkaria. Tämä on toistaiseksi paras, jonka olen hänen tuotannostaa lukenut.

Mies on kadonnut jäljettömiin pienessä Fjällbackan kylässä. Patrik Hedström poliisikollegoineen on tehnyt kaikkensa löytääkseen hänet, mutta ei tiedä edes onko hän elossa vai kuollut. 

Kolme kuukautta myöhemmin mies löydetään meren jään alta, pistohaavoja rinnassaan. 

Pian paljastuu, että kadonneen ystävä, esikoiskirjailija Christian Thydell on jo yli vuoden ajan saanut nimettömiä, uhkaavia kirjeitä. Christian yrittää vähätellä niiden merkitystä, mutta hänen ystävänsä Erica Falck aavistaa pahaa. Ericalla on aikaa: hän odottaa kaksosia, eikä kirjaakaan ole työn alla. Uteliaisuus saa hänet tutkimaan tapausta itsekseen, rinnan miehensä Patrikin johtaman poliisitutkinnan kanssa. 

Joku vihaa Christiania syvästi eikä lainkaan epäröi toteuttaa uhkauksiaan. Poliisi oivaltaa pian, että kirjeet ja murha liittyvät toisiinsa. Ja jäljet johtavat kauas menneisyyteen...