Olen koukussa Läckbergin dekkareihin. Ne ovat varsin mukaansatempaavia. Enkelintekijässä kutkuttavin juoni on se, että mitä tapahtui perheelle, joka vuonna 1974 katosi saarelta kuin tuhka tuuleen. Jälkeen jäi vain valmiiksi katettu ruokapöytä ja pieni lapsi. Rinnalla kuljetetaan tarinaa tässä päivässä. Tuo pieni tyttö Ebba on kasvanut aikuiseksi ja muuttanut takaisin saarelle kunnostaakseen vanhan rakennuksen matkailukäyttöön.
Eri aikatasojen tarinat kertovat naisten kohtaloista, jotka nivoutuvat lopuksi Ebbaan. Matkan varrelle mahtuu paljon surullisia kohtaloita, rikkonaisia ihmisiä ja julmuutta. Olisi muuten ihan mielenkiintoinen juoni, jos joskus Läckbergin kirjassa murhaajan motiivina olisi vaikka raha eikä sukupolvien kieroonkasvaminen :)
Minusta tämä ei ollut Läckbergin kirkkainta kärkeä, vaikka hyvä olikin.
Pääsiäinen vuonna 1974 Valön saaressa Fjällbackan liepeillä. Illallispöytä on tyylikkäästi katettu, mutta kaikki paitsi perheen yksivuotias tytär Ebba ovat poissa. Oliko kyseessä rikos vai katosiko perhe omasta halustaan? Arvoitus ei koskaan ratkea.Vuosikymmenien päästä Ebba palaa Valön saareen. Hän ja hänen aviomiehensä Mårten ovat hiljattain menettäneet kolmevuotiaan poikansa, ja yrittäessään selvitä surustaan he ovat päättäneet avata majatalon vanhaan sisäoppilaitokseen, jota Ebban isä aikanaan johti ankaralla kädellä. Ebba ja Mårten ovat hädin tuskin ehtineet asettua aloilleen, kun he joutuvat tuhopolttoyrityksen kohteeksi. Ja kun he taloa remontoidessaan ryhtyvät poistamaan ruokasalin lattialautoja, löytyy niiden alta kuivunutta verta... Mitä Ebban perheessä oikein tapahtui - ja tapahtuu?Kirjailija Erika Falck tuntee tapauksen taustat ja suvun naisten traagisen historian. Hän päättää hakeutua Ebban puheille ja selvittää viimein mysteerin.
Jotenkin vasta nyt klikkasin itseni tänne sun kirjablogiin.. Ja aloin heti selata, että mitäs samoja kirjoja ollaan luettu. Lasken itseni tosi huonoksi lukijaksi, tai enemmänkin kausilukijaksi. Kun luen, pistelen koko kirjan kerrallaan, ja sitten menee taas kuukausia lukematta yhtään mitään. Ajattelen aina, että en oikeastaan lue paljoakaan, mutta jo sun kirjalistasta löysin varmaan parikymmentä kirjaa, jotka on kahlattu läpi, ja toinen mokoma sellaisia, jotka odottaa hyllyssä... Nyt lomalle lähtee Läckbergin majakanvartija, se on hyvää lomaluettavaa. Ja Zadie Smithistä olen samaa mieltä; hidas alku, mutta tempaisi mukaansa! Meillä (tai itse asiassa sulla ja mun anopilla, josta mun useimmat kirjat nykyään tulevat) on tosi samanlainen maku kirjojen suhteen!
VastaaPoistaMä suosittelen Niina Hakalahtea, se on semmonen, kenen kirjoista (etenkin Uimataito) oon tykännyt!
Kiva kun löysit tännekin Terhi :)
PoistaMinä yritän pitää kirjoja saatavilla, jotta tulisi luettua. Itselläni on arjessa harvoin mahdollisuutta lukea kirjaa kerralla. Tosin tämän vuoden aikana olen istunut lentokoneessa ja notkunut kentillä niin paljon, että se näkynee lukumäärässä.
Niina Hakalahti on minulle aivan uusi tuttavuus. Laitanpas saman tien kirjastosta varaukseen. Toivottavasti ei tule järkytystä siitä, että kuinka monta sataa varausta on jonossa :(