tiistai 7. lokakuuta 2014

Jörgen Brekke : Armon piiri

Kirjastonhoitaja oli asetellut minulle tuntemattoman norjalaisen Jorgen Brekken esikoisteoksen tyrkylle kirjastossa. Kannessa oli suitsutusta tästä dekkariesikoisesta, joten päätin kokeilla.

Kirjasssa kulkee rinnakkain kaksi tarinaa. 500 vuoden takainen tarina parturista ja hänen mukaansa päätyvästä nuoresta pojasta ja parturin kiinnostuksesta anatomiaan. Nykypäivän tarina alkaa raa'alla ja erikoisella murhalla, jossa uhri löytyy nyljettynä tunnetusta amerikkalaisesta museosta. Tarina siirtyy pian Norjaan, josta löytyy toinen uhri arvokkaita teoksia säilyttävästä kirjastosta. Norjan tutkintaa johtava Singsaker saa avukseen amerikkalaisen kolleegan Stonen. Tutkinnan ainoaksi johtolangaksi muodostuu vanha, arvokas pergamentti.

Singsakerissa yksinäinen ja ongelmainen etsivähahmo on viety vielä tavanomaista pidemmälle. Singsaker on yksinäinen, eronnut ja vieraantunut lapsestaan ja juuri palannut töihin pitkältä sairauslomalta aivokasvainleikkauksen jäljiltä. Tällä kertaa "sad, lonely rider" toimii :)

Varsin kelpo dekkari.

”Monet luulevat, että tärkeintä on murhaajan paljastaminen, vaikka oikeasti on tärkeintä paljastaa kirjailija.” 
Bergen, Norja 1528. Kerjäläismunkki on tullut tänne kaukaa, sillä täällä asuu parturi, jolla on kristikunnan parhaat veitset…
Richmond, elokuu 2010. Edgar Allan Poe -museon kuraattori Efrahim Bond löytyy museon pihalta nyljettynä. Ennen kuolemaansa hän ehti hetken iloita keskiaikaisesta aarteestaan. Rikosta tutkiva Felicia Stone ehtii niin ikään onnitella itseään siitä, että jaksoi olla hereillä kirjallisuudentunneilla…
Trondheim, syyskuu 2010. 38-vuotias Gunnerus-kirjaston vahtimestari Jon Vatten tietää, ettei hän saisi juoda alkoholia lainkaan. Niin kuitenkin käy, ja pian kirjaston suurin aarre, keskiaikainen anatomiaa käsittelevä Johanneksen kirja saa seurakseen nyljetyn naisihmisen. Komisario Odd Singsaker olikin jo melkein ehtinyt toipua aivokasvainleikkauksestaan…

2 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Niin oli. Lainasin samalla kirjailijan toisenkin dekkarin ja se oli kanssa kelpoa tavaraa. Tosin ei ehkä aivan niin hyvä kuin ensimmäinen.

      Poista