Nykyajassa edellisestä kirjasta tuttu Odd Singsaker saa tutkittavakseen murhan, jossa ruumiin päälle on jätetty antiikkinen muokattu soittorasia. Soittorasia soittaa tuntematonta vanhaa kehtolaulua. Nuori nainen on pahoinpidelty ja hänen äänihuulensa on leikattu pois. Singsaker toivoo tapauksen olevan yksittäinen, mutta pian lähistöltä katoaa toinen nuori tyttö. Alkaa taistelu aikaa vastaan. Onnistuuko Singsaker selvittämään murhaajan ennenkuin murhaaja tappaa sieppaamansa tytön.
Felicia Stone on muuttanut Norjaan ja asuu yhdessä Singsakerin kanssa ja yrittää työllistyä Norjassa. Tutkinnan aikana Oddin ja Felician alkaa äkkiä rakoilla.
Vuoden 1767 tarinassa Trondheimin poliisimestarilla on niin ikään murhamysteeri selvitettävänä. Rannalle on huuhtoutunut kuollut mies, joka tunnistetaan alueella kierrelleeksi trubaduuriksi. Tuntemattoman trubaduurin kohtaloa ei kaupunkilaisia kiinnosta, mutta poliisimestari ei voi jättää arvoitusta selvittämättä.
Kirja oli varsin jännittävä. Minua alkoi häiritsemään väkivallan määrä ja raakuus. Aloin kaipaamaan Guido Brunettia ja Venetsiaa tai Mma Ramotswea ja Botswanaa. Ehkä näitä kahta Brekken kirjaa ei olisi kannattanut lukea peräkkäin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti