Pidin ensimmäisestä osasta paljon. Toinen osa oli huono, suorastaan surkea. Tästä viimeisestä osasta pitää ensimmäiseksi todeta, että loppuratkaisu oli yllättävä ja erittäin näppärä. Välillä oli paljon enemmän tai vähemmän sekavaa säätöä. Hahmot tekevät ryöstäkeikkoja ja pakenimisia. Samalla Lapiduksen kerronta meinaa ajoittain hajota pahasti. Tarina ei aina kulje.
Kirjan lukeminen on myös pelottavaa. Se antaa Tukholmasta aivan erilaisen kuvan ja etenkin siitä kuinka huonosti maahanmuuttajien integrointi on onnistunut. Huumekauppa, prostituutio, kiristys ja salakuljetus rehottavat. Markkinoista tapellaan väkivaltaisesti ja samalla rikokset raaistuvat. Osansa haluavat eri etnistä perää olevien liigojen ohella myös moottoripyöräjengit. Varakkaan nuorison elämä tuntuu täyttyvän bileistä, designer vaatteista ja kokaiinista. Ja jokainen haluaa olla niin cool. Tukholman menoa lukiessa on oikeastaan helpotus olla tylsä keski-ikäinen peräpohjolassa ;)
Valta. Verirahat – tulivatpa ne mistä hyvänsä –
muuttuvat käyväksi valuutaksi oikean henkilön käsittelyssä:
JW ei ole heittänyt vankilavuosiaan hukkaan. Hän
suunnittelee mittavaa comebackiä. Jorge on kyllästynyt
sekoittelemaan trendikahveja. Luksuselämä haaveissaan
hän suunnittelee rahakasta keikkaa. Sitä viimeistä. Mutta
syvälle Tukholman rikollisiin piireihin lähelle Jorgea
ja JW:tä on soluttautunut peitetehtävissä oleva poliisi.
Samaan aikaan joku pyrkii keinoja kaihtamatta pyyhkimään
kummisetä Radovanin pois tieltään Tukholman
alamaailman huipulta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti